Disclaimer: K. M. Lautanen on pessimistis-aggressiivinen naisihminen, ja tämä on kyseisen naisotuksen päiväkirja. Sen lukemista ei voida suositella edes pääosalle aikuisista ihmisistä. Tämä on aikuisen ihmisen päiväkirja kohdeyleisönään muita aikuisia ihmisiä, eikä sovellu lapsille. Epäilemättä tekstin suorasukaisuus loukkaa useampaakin kansalaista. Se on kuulkaa voi voi. Lukemalla eteenpäin sitoudut siihen, että ymmärrät em. kohdat. Jos mielipiteesi eroavat omistani, voit puolestani tunkea ne sinne mihin aurinko ei paista. Sarkasmivaroitus!

Palautetta on turha lähettää, sillä se ei kiinnosta minua pätkääkään, enkä jaksa teeskennellä että se kiinnostaisi. Sama pätee mielipiteisiisi: ne kiinnostavat minua aivan yhtä paljon kuin sorakuoppaan hukkunut ja puolimädäntynyt rotanraato. Tässä oli aiemmin linkki "palautelomakkeeseen" jota ei ollut olemassa, mutta poistin senkin, koska idea meni ohi ihmisiltä ja jotkut todella olettivat linkin sisällön puuttumisen olevan vain virhe.



25.12.2019 (Iltapäivä, ainakin kellon mukaan)

Useimmat ihmiset tervehtisivät puolisoaan tämän kaltaisena aamuna toivottaen iloisesti "hyvää joulua" tai "hyvää huomenta", mutta minun puolisoni on erityinen. Tämän vuoksi, kun puolisoni herätti minut kello 11 aamuteelle, oli tervehdykseni hyvin muotoiltu ja huolella äännetty "hmmmphhthggggrf". Löin myös häntä tyynyllä. Että hyvää joulua vaan sinullekin, kultaseni.

Mitä? Swarovskin alennukset alkoivat viime yönä. Samoin monen lafkan kirja-alet. Eivät kokoelmat itse itseään kartuta!



25.11.2019 (Oletettavasti hereillä. Oletettavasti kello on.)

Taas yksi esimerkki siitä, että aviomiehesi saattaa rakastaa vaimoaan: kun ko. vaimo saa nimipäivänään aamiaisen vuoteeseen, ja tarjottimella on lahjan ja teen lisäksi chilikatkarapuja, viinirypäleitä sekä kolme erilaista leivosta. Kyllä, julistan chilikatkaravut ja leivokset soveliaaksi aamiaisruoaksi. Vastaanväittäjät voivat pitää kitansa kiinni.

Kielivirheitä amatööriteksteistä:

Henkilöä kuvaillaan kykeneväksi vaadittavaan tehtävään ('capable'), mutta kirjoittaja oli todennut tyypin olevan "--cape able--". Eli ilmeisesti viittaan kykenevä. Olen myös törmännyt sanaan "Able" etunimenä (harvinaisempi nimi kuin Abel, mutta kuitenkin), joten onko tässä nyt kyseessä epäonnistuneempi supersankari, joka floppasi kotimaassaankin niin pahasti ettei kukaan joutunut kääntämään "Viitta-Aapelin Seikkailuja"?

Nainen panikoi, ja häntä kehoitetaan pysymään rauhallisena ('calm'), mutta: "--remain clam--". Säilykää simpukkana?

Henkilö saa orgasmin ('orgasm'), mutta: "--had an organism--". Nyt meni seksi pahasti pieleen. Ei se haittaa, kaveri, sattuuhan sitä.

Naisihminen on vihainen, ja tarkoituksena oli ilmeisesti haukkua miestä äpäräksi ('bastard'), mutta tulee näköjään todenneeksi tyypin olevan paiston aikana kastikkeella tai lihaliemellä valeltu: "That basted!".

Miehen näkökannasta nainen (joka muuten EI ole prostituoitu) ei ole ylimeikattu: "--and she whore just the right amount of makeup--" (vrt. 'wore'). Nyt ei tarvitse edes sanoa tähän mitään tekonokkelaa.

Toisessa tekstissä taas mies myöntää käyneensä maksullisella naisella ('prostitute'), mutta "I visited a prostate--". Kaikesta päätellen hahmo on hetero: jos siis prostituoidun sijasta hän on tullut tavanneeksi eturauhasen, voitanee jo puhua tragediasta.







23.11.2019 (Olen hereillä. Hitot kellosta.)

Olen rakastanut Verdin Requiem-messua siitä asti kun olin pieni tyttö, jolloin luokkatoverit kuuntelivat rokkia, metallia ja teknojumputusta. Innostuin hiljattain tutkimaan kyseisen Requiemin eri ääniteversioita ja löysin Youtubesta huippuversion 60-luvun loppupuolelta: La Scalan orkesteri ja Milanon kuoro, johtajana Herbert von Karajan ja solisteina Luciano Pavarotti, Nicolai Ghiaurov, Leontyne Price (!!) sekä Fiorenza Cossotto(!!). Näistä Price ja Cossotto ovat suuria sankarittariani, ja seurasi äärettömän nolo lähes nelikymppisen naisihmisen fanityttökohtaus. Youtubesta katsottavissa vaikkapa tästä linkistä. Jos joku tylsimys ei halua katsoa koko videota, suosikkini löytyvät seuraavista kohdista: Quid Sum Miser 0:19:23, Lacrymosa 0:40:24, Dies Irae ja heti siitä seuraava Tuba Mirum 0:08:43. Myös viimeinen osa, Libera Me, on ihana, löytyy kohdasta 1:10:45, ja siitä suosikkikohtani vielä tarkemmin kohdasta 1:17:53 loppuun saakka.

Nyt neljääkymppiä lähestyessäni arvostan edelleen Verdin Requiemiä. Entiset luokkatoverini ovat onneksi menneet menojaan (good riddance), mutta arvattavasti he arvostavat rokkia, metallia ja jotain tämän ajan jumputusta.



22.11.2019 (Jos on herännyt kello 20:00 illalla ja nyt menossa nukkumaan, lasketaanko kello 11:00 aamuksi vai illaksi?)

Puhuin Mikon kanssa safkasta ja päivän ostoslistasta (ostin puolisentoista kiloa hirvenlihaa, hah!), ja mieleeni tuli kirjoittaa listaa sellaisista asioista, joilla saa tarvittaessa äkkipikaisen luonteeni leppymään keskimääräistä nopeammin.

-Katkaravut. Maailmassa on paljon katkarapuja arvostavia kanssakansalaisia, joiden tulisi tietää että katkaravut kuuluvat minulle. Etenkin ne, jotka on maustettu vahvasti chilillä. Luovuttakaa katkarapunne hyvällä tai kohdatkaa kylmä kohtalonne.
-Vahvat mausteet. Suomalaiset käyttävät tylsän vähän mausteita. Curry, pippurit ja chili ovat hieno asia.
-Viinirypäleet, mutta vain kivettömät vihreät.
-Persikat. Persikoita syödessä tulee hyristyä onnesta.
-Luumut, mutta kaupasta ei saa hyviä luumuja. Omien puiden luumut tulee syötyä, vaikka sato kasvaa vuosi vuodelta. Vietän syksyisin pari kolme viikkoa syöden pääasiallisena ravintonani luumuja. Tosin tänä vuonna jouduin tekemään Victoria-luumuista myös hilloa ja kokeilin tehdä itse luumuglögiä. Mikko pitää lopputuloksesta.
-Kirsikat. Näitä ei pidä ostaa paljon, koska syön ne kaikki yhdeltä istumalta riippumatta siitä, paljonko niitä on. Sama koskee myös cocktailkirsikoita, joita vaanin kuin keskimääräistä suurempi ja pahansisuisempi petoeläin.
-Kermavaahto. Paras tapa kuolla olisi kaiketi hukkua sammiolliseen vahvasti makeutettua kermavaahtoa, etenkin jos siihen on sekoitettu Nutellaa.
-Maitosuklaa ja valkosuklaa, suosikkilistani koostaminen veisi pari vuorokautta. Tumma suklaa on inha asia, mutta Mikko arvostaa sitä. Mikossa on jotain vikaa. Mikko on selvästi rikki.
-Pähkinät, jos ne ovat menneet sekaantumaan suklaaseen jossain olomuodossa.
-Kinuski ja toffee. Tarjoiltakoon suuren lusikan kera suuresta kulhosta. Amen.
-Täytekakut ja leivokset. Jos leipomoissa ei olisi henkilökuntaa ja asiakkaita, yrittäisin muuttaa konditorian leivostiskiin asumaan.
-Läkerol Dents Strawberry&Cream-pastillit. Pienoinen addiktio. Ihmiset kysyvät jatkuvasti enkö saa vatsaani kipeäksi niin suuresta ksylitolimäärästä. En.
-Bellavitanon Chai-teejuusto sekä rosmariinijuusto. Rosmariini on muutenkin ihana asia.
-Hedelmäkana. Kyseessä on oma keksintöni, jossa kana (tai muu sopiva tipu) paahdetaan ja tarjoillaan suuren paistetun hedelmä- ja krutonkimäärän kera. Koko komeus maustetaan soveliaasti ja vietetään loppuilta ruokakoomassa.
-Juustosuikerot. Tapaan vaipua koomaan, josta herään kun pussi on tyhjä. Älä häiritse juustosuikerokoomaa äläkä yritä jakaa pussillistani: minä puren. Ja muuten sivumennen sanottuna: cheddar. Sana ei vaatine lisäkommenttia.
-Tee, mustana, mutta pussiteetä tarjoilevat ihmiset sopii hirttää munistaan kattoon. Sen sijaan olen teebarbaari ja arvostan maustettua mustaa teetä. Suosikkini ovat nimeltään 'Sofo', 'Saint Tropez' sekä 'Mambo Jambo'. En herää kunnolla ellen saa kiduksiini paria teekupillista, eikä minulle kannata sanoa sanaakaan ennen vähintään puolta kupillista, koska muuten kohtaa Ilkeän Paskiaisen (tm)
-Yrttiöljyyn säilötyt artisokat (hrrrrrrrr)
-Confit de Canard. Valkosipuliperunoilla, kiitos. Ja seuraava ruokakooma.
-Stockan hasselpähkinä-aprikoosileipä. Tätä rajoittaa se, etten pääse käymään Stockalla sosiaalifobiani vuoksi, mutta onneksi Mikko on sosiaalisempi.
-Croissantit. Vakava addiktio. Puolustan croissant-kasaa raivokkaammin kuin vihainen karhuemo pentujaan, mutta karhu ei tapaa popsia poikasiaan.

Sen sijaan parhaita tapoja aiheuttaa K.M.Lautanen-tason raivosta karjuvia maailmanloppu-hermoromahduksia ovat esimerkiksi karjalanpaisti, silakat, maksa (kaikissa muodoissaan), makaronilaatikko ja lanttu (lantusta on hyötyä vain silloin, jos pitää heittää kanssakansalaista jollakin eikä käsillä ole esimerkiksi kiveä tai tiilenpuolikasta).



30.10.2019 (Yöllä) Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Mikko on monin puolin ihailtava ihminen ja puoliso, joka osaa rakentaa puusta kaikenlaista kelvollisista portaista kirjastoon, asentaa sekä tietokannan että tietokoneen, lukaista klassikkoromaanin ja keskustella sivistyneesti lähes mistä tahansa aiheesta matematiikasta filosofiaan ja paleoklimatologiasta historiaan. Lisäksi aviomieheni on yksi niistä harvoista kanssakansalaisista, jotka osaavat asentaa sähkölampun kattoon ja sitten kumauttaa siihen otsansa kolmen minuutin sisällä.

Aina aika ajoin joku tuo esille ikäeron vaikutukset parisuhteessa ja ihmettelee sitä, eikö se vaikeuta elämää. Yleensä vastaukseni on kieltävä, mutta yksi niistä harvoista asioista joissa ikäero vaikuttaa on uusien asioiden kokeileminen. Anoppi, joka muuten kuoli kevättalvella, oli sota-ajan lapsi, saman ikäinen kuin oma isoäitini, eikä Mikkoa opetettu kotona kokeilemaan mitään uutta. Mikko on kasvatettu hyvin perinteisellä suomalalaisperheen ruokavaliolla, kun taas oma perheeni tapasi kokeilla jatkuvasti kaikenlaista uutta. Mikon perheen ruokapöydässä oli lihamakaronilaatikoita, suolalla ja pippurilla maustettuja lihapataruokia, perusleipää ja perunaa, kun taas minun perheessäni kokeiltiin kaikenlaista paneroiduista kurpitsankukista sammakonreisiin ja etanoista chiliruokiin. Valkosipulia oli kaikessa ja edestakainen liikenne Eurooppaan takasi 80-luvulla lama-aikanakin eksoottisempien tuore- ja kuivamausteiden jatkuvan ja edullisen saatavuuden. Kun Mikon äiti leipoi korvapuusteja ja vehnärieskaa, oma äitini teki aurajuustotartaletteja ja valkosipulikuorrutettuja uunitomaatteja.

Erä ensimmäisistä valmistamistani aterioista suhteemme alussa oli pekoni- ja taikinataskusssa hauduteltu maustepaisti aurajuusto-herkkusienikastikkeella. Mikko irvisteli ja väänteli naamaansa aurajuustokastikkeelle, mutta yhden pakotetun lusikallisen jälkeen arvon herra jätti minulle neljänneksen kastikkeesta ja pisteli loput napaansa. Näiden parinkymmenen vuoden aikana Mikko on tullut halukkaammaksi kokeilemaan uusia makuja ja asioita, myös niitä tulisempia annoksia joista itse nautin (todettakoon kuitenkin se, että Stockan mukavan napakka chilipitoinen aioli-katkarapu on Mikolle liian tulista), mutta 'sietäminen' ei ole sama kuin uusien makukokemusten hakeminen, ja jos haluan kokeilla jotain uutta, joudun joko aktiivisesti selaamaan verkosta valmistajien ja maahantuojien uutuuslistoja tai lähtemään itse kauppaan mukaan (ja ankaralle sosiaalifoobikolle kaupassakäynti on ikävä työ).

Esimerkkinä viime viikko: Mikko lupasi käydä Stadin Stockalla katsomassa jotain uutta ja erikoista, mutta lopulta kauppakassista ei löytynyt kuin yksi ainoa asia jota en ollut koskaan kokeillut: kaikki muu oli vanhaa, tuttua ja Mikon turvalliseksi kokemaa. En sano pahaa: rakastan rosmariini- ja chai-juustoja ja laadukasta cheddaria, aprikoosi-hasselpähkinäleipä on ihanaa, unikonsiemenbaglelit ovat hyviä, leivokset herkullisia ja karitsasta saa herkullisen ruokalajin (rosmariinipitoisella punaviinikastikkeella). Meals-tiskin Coq au Vin on varsin hyvää, mutta sekin on jo kokeiltu. Ikävä kyllä tästä ostoskassista puuttuivat kaikki kokeilemista odottavat uutuudet, joiden vuoksi Mikon piti siellä käydä. Stockalla on hyvä juustotiski jossa on aina jotain uutta kokeiltavaa, joten miksi sieltä oli pakko tuoda vain niitä samoja vanhoja ja tuttuja juustoja? Sieltä hiivatin leikkeletiskiltä voi tilata muutakin kuin meetwurstia: esimerkiksi jotain lihapateeta. Siellä on käsittääksen kymmeniä vaihtoehtoja, joten miksi valita jotain jota jo on kokeiltu? Missä olivat katkaravut? Artisokka jossakin kivassa öljymarinadissa? Ankanliha tai tapakset? Hitto vie, siellä on tarjolla kaikenlaista pakastetusta fasaanista hirven- ja peuranlihaan ja belgialaisiin suklaakonvehteihin: miksi tuoda marinoitua broileria ja Fazeria, kun tavoite oli kokeilla jotain uutta?

Yritän olla kiitollinen siitä etten joutunut käymään itse kaupassa ja altistumaan ihmisille, mutta minulla ja Mikolla on huimaavan erilainen käsitys uusien makujen kokeilemisesta. Olin varautunut kokemaan jotain uutta, joten "tuttu ja turvallinen" on syvä pettymys.

Ja kun luen kirjoittamaani tekstiä taaksepäin, totean olevani ehkä kevyesti addiktoitunut katkarapuihin. Tahdon katkarapuannokseni, mielellään muodossa joka sisältää epäterveen määrän chiliä. Ei auta kuin tehdä itse: se edellyttää Mikolle kirjallista hyvin tarkkaa kauppalistaa joka sisältää katkarapuja, tuoretta chiliä, katkarapuja, valkosipulia, katkarapuja, ranskankermaa, katkarapuja, smetanaa ja katkarapuja. Lisäksi katkarapuja ja pienen annoksen katkarapuja. Varoitus: tämä ruokalaji saattaa sisältää pieniä jäämiä katkaravuista.

Ja olihan tuossa kauppakassissa kuitenkin Lindtin suklaakonvehteja.


Pikkuveli kävi auttamassa Mikkoa pyöreän kirjaston keskuspatsaan kanssa. Se oli silkka painajainen: se on minua korkeampi ja painaa hemmetisti (ei, se ei ole muovia), mutta nyt se on paikallaan ja se siirretään seuraavan kerran vasta kun helvetissä mitataan kolmenkymmenen asteen pakkaslukemia.



17.10.2019 (IP) Monacon Grand Prix peltikatolla

Yeisesti ottaen rakastan lintuja. Rakastan jopa pesiviä harakoita, vaikka olenkin joskus vuosia sitten (ennen kuin kyseinen puu kaadettiin) todennut, että harakanpesä makuuhuoneen ikkunan ulkopuolella kuulostaa siltä kuin helvetin pikkuperkeleille olisi annettu lahjaksi työkalupakillinen veitsiä, sahoja ja ruuvinvääntimiä sekä kehoitus pitää hauskaa kidutettujen sielujen parissa. Totean lisäksi, että vähän suurempien ja erityisen nälkäisten harakanpoikasten käsinruokkiminen on haisevaa, likaista ja kivuliasta sormenpäille. Rasittavin mahdollinen harakkakokemus on silti paikallinen kuuden harakan parvi, joka aina välillä kertyy leikkimään tähän talon ympäristöön. Ei niiden nahistelu maassa niin pahasti häiritse, mutta nuo perhanat keksivät aina ajoittain käyttää talon katolta löytyvää savupiippujen välistä huoltosiltaa omana, henkilökohtaisena ralliratanaan. Katto on hyvin eristetty, mutta räminä kuuluu kun ne ravaavat huoltosiltaa päästä päähän, lentävät rundin tai lepäävät piipun nokassa ja sitten ralli taas jatkuu. En jaksa enää reagoida asiaan muuten kuin rypistämällä kulmiani, mutta tuli kyllä mieleeni, että olisi Hausjärvellä hämmastelemistä jos sukaisisin yöpaidassa parvekkeelle karjuen että "kattoni ei ole mikään vitun Monaco!"



11.10.2019 (Ilta)

Tuossa toukokuussa kun kirjoittelin siitä, että äiti aina toisteli lausetta "äidin pitää olla lapselleen kuin jousi, josta lapsi lentää nuolena maailmaan". Kuulemma jonkun runoilijan sanomaa synnytyslaitoksella kuultuna. Niin tuli vaan mieleen sekin, että on saattanut olla aika saatanan väärä käsitys synnytystapahtumasta.

Taas yksi amatöörikirjoitelma. Yksi henkilöhahmoista on laivastoupseeri, mutta hänen sisarensa kertoo että "My brother is a navel officer---". Napaupseereille riiti laivastossa kysyntää.

Myöhemmin samassa tekstissä mies puhuttelee naista käyttämällä titteliä "Madam", mutta kirjoitusvirheen vuoksi puhuttelu on "Yes, Madman". Arvon hulluille pitää aina vastata myöntävästi.

Ja vielä kolmas lainaus kyseisestä kirjallisuusihmeestä, jossa tyyppiä kehoitetaan kärsivällisyyteen ('patience'):
"--what is going on?"
"Patients--"
Tässä ei olla sairaalassa eikä potilaita ole muutenkaan mailla halmeilla.

Toisessa, täysin eri fiktiossa toinen hahmo on kyllästynyt kärsivällisyyteen: "Screw patients!". Hahmo ei ole lääkäri, mutta kyseenalaistaisin silti hänen etiikkansa.

Toisessa tekstissä henkilöt loukkaavat nimittämällä toistaan vanhalla tutulla haukkumasanalla 'bastard' (suomeksi äpärä, mutta käytetään myös yleisesti merkitsemään yleisluontoisesti paskiaista). Tässä tosin joka ikinen loukkausta käyttävä henkilö kutsuu toistaan trappien lahkoon kuuluvaksi linnuksi ('bustard'). En tiedä mikä tekee kyseisestä linnusta niin suuren loukkauksen. Säälikää trappeja. Trapit ovat kivoja lintuja.

Toinen kirjoittaja kertoo henkilön X käyttävän sankarittaren ('heroine') mainettaan houkutellakseen kauppaansa asiakkaita ('customers'). Tässä tapauksessa kuitenkin henkilö käyttää mainettaan heroiini-huumeena ('heroin') houkutellakseen suurta joukkoa puvustajia ('costumers'). En ole varma sillä, mitä hittoa moisella puvustajaparvella tekee luontaislääkekaupassa.

Yhdessä tapauksessa kaksi hahmoa päättää olla julistamatta ikuisesti kestävää rakkauttaan. Tässä tapauksessa "--declare everlasting lobe to each other--" Vaihtelun vuoksi? Rakkaus on niiiiiin vanhanaikaista...

Huonosti käyttäytynyt koulutyttö kysyy kaveriltaan "Do you have a dentation?" On yleisesti fiksua selvittää onko kaverissasi hammaslaidat tai sahaterä. Ottakaa opiksi.

Samassa kehutaan laulajan ääntä: "--voice was quiet lovely--". Pidetäänkö tässä turpa kiinni vai lauletaan hyvin, hyvin hiljaa?

Ja taas yksi naishahmo, joka näyttää olevan luonteeltaan melkoinen jalkarätti, ulisee: "--made a foul out of myself--". Ilmeisesti haettiin sanaa 'fool', koska hahmo tosiaan nolasi itsensä eli teki itsestään narrin. Sanalla 'foul' on valtava määrä merkityksiä, mutta lievä narriksi leimautuminen on lievää niihin verrattuna.

Ja kaikkein parhaana: "--the champagne bottle opened with a loud poop--". 'Poop' on ulosteesta käytetty lapsenomainen nimitys, eli skumppapullo aukesi äänekkäällä kakalla. Kiitos ei, jätän lasillisen väliin.

Vaihdoin makuuhuonetta. On ihanaa nukkua makuuhuoneessa josta on ovi parvekkeelle, mutta hommaa vaikeuttaa hiljaisuus. Kotonamme on useita äänekkäitä mekaanisia heilurikelloja, jotka lyövät vielä äänekkäämmin puolen tunnin välein (paitsi se 1850-vuoden kello joka lyö vain täydet tunnit). Nyt korvan vierestä ei kuulu sitä tasaista tikitystä, ja aina silloin tällöin hätkähdän peläten että olen unohtanut vetää kellon (varsinkin yksi noista on nirso, ja jos toisen vieterin veto loppuu ennen toista, sen koneisto menee sekaisin). Hätkähdän joka kerta kauhusta, koska kyseinen säätö on rasittava korjata. Olen unohtanut vetää kyseisen kellon tasan kertaalleen kymmenessä vuodessa, enkä aio uusia virhettä toistamiseen, ja kellojen vetäminen on osa rutiinia joka ikisenä keskiviikkona ja lauantaina.



24.8.2019 (Ilta)

Toinen hiljattainen hankinta: 70-luvun automaton-lintuhäkki. Tämä on toiseksi uusin omistamistani automaton-häkeistä, soittaa Nino Rotan Kummisetä-leffan teemaa. Mieleni tekee seuraavaksi Bontemsin vanhempaa taksidermia-häkkiä.

Hääpäiväkin lähestyy. Tarkoituksena on katsoa Foylen Sodan jaksoja maratonilla, mikäli DVD-boksi saapuu ajoissa. Tilasin ulkomailta kaikki kaudet kerralla yhdessä kätevässä boksissa, kauden 8 loppuun saakka. Leffat ja sarjat eivät ole lähellekään yhtä mielenkiintoisia kuin kirjat, mutta tämä hankinta tuli tehtyä Mikon iloksi. Lisäksi sain postissa uusimman päiväkirjani. Kirjoitan siis paljon useammin päiväkirjaa käsin... ja huomattavasti yksityisempiä asioita. Käytän mieluiten Paperblanks-nimisen lafkan päiväkirjoja: ne ovat hintaansa nähden todella laadukkaita, kauniita ja kestäviä. Jos käytät muistikirjoja, suosittelen tutustumaan heidän kuvastoonsa. Tilaan omani netistä (Wordery.com on suosikkilähteeni), mutta Mikko on poiminut minulle näitä myös ainakin Stadin Akateemisesta.

Fiktion kirjoitusvirheiden ihmemaailmassa törmäsin tapaukseen, jossa nainen on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja kertoo tästä ystävättärelleen: "--I got rapped--". Ilmeisesti rap-artistien 'taide' on yhtä mieltäylentävä ja traumatisoiva kokemus kuin raiskaus, jos kyseinen taide toimitetaan uhreille... anteeksi, yleisölle... lupaa kysymättä. Vai riippuuko se rap-artistista? Joidenkin sönkötys aiheuttaa vain lievästi pahan mielen, ilmavaivoja ja kevyttä huimausta, kun taas pahimpien rytmimääkyjien säksätyksestä kärsii koko loppuikänsä?

Kontekstista päätellen toisessa tekstissä kehotetaan antamaan manuskat ('manual'), mutta todellisuudessa hahmo kehottaa veljeään ojentamaan hänelle latinon: "Just give me the manuel--". Kyseessähän ei edes ole kenestä tahansa Manuel-nimisestä hipsuttimesta, vaan aivan erityisestä, special-tason Manuelista, koska muut Manuelit eivät ansaitse the-artikkelia nimensä eteen. Pikatarkastus tosin osoitti, että manuel on myös hevosrodun nimitys, joten videolaitteistoa ohjelmoiva sisaruspari saattoi myös tarvita uurastuksensa helpottamiseksi kavioeläintä. Mielenkiintoinen ajatus.

Havaitsin lauleskelevani ääneen suihkussa. Kuulostin siltä kuin korppikotka olisi yrittänyt niellä elävää kissaa. Onneksi asun omakotitalossa, joten ei ole seinänaapureita (elinikäisesti) traumatisoitavaksi. Sitä paitsi jos sana lauleskelustani leviäisi, ennemmin tai myöhemmin poliisi pidättäisi minut epäiltynä eläinrääkkäysrikoksesta, jossa olen toiminut kahdessa osassa: sekä rääkkääjänä että kidutettunä eläimenä.



7.8.2019 (IP)

Aika pääsi karkaamaan käsistä. Lupasin esitellä ennakkoon ostamamme hääpäivälahjan, mutta Mikon loman alettua remonttikiireet tulivat melko rajusti päälle. Parhaiten esittely tapahtuu Youtube-videolla, tästä. Kyseessä on siis 1800-luvun kampikäyttöinen mekaaninen automaton-soittorasia. Mielenkiintoinen kapine, joka täytyy kunnostuttaa jossain vaiheessa. Tilasin lisäksi Mikolle muutaman 40- ja 50-luvun pilalehden, Mikko keräilee niitä.



25.7.2019 (IP)

En tainnut esitellä automata-kellomme youtube-klippiä täällä, joten korjaan virheen. Mikko käytti kellon huollossa, jossa siitä löydettiin vuosilukukin: 1850, eli kellolla on ikää 169 vuotta. Pitäisikö ensi vuonna järjestää kellon 170-vuotissynttärit?

Ensi viikolla esittelen yhdessä ostamamme yhteisen hääpäivälahjan, vaikka se hieman ennakkoon hankittiinkin. Kyseessä on toinen mekaaninen laite.



23.7.2019 (IP)

Tämän hetken ketutukseni ei tunne rajoja. Roikuin toivottoman pitkään kiinni Windows seiskassa, kunnes luovutin lopulta ja hankin uuden läppärin, Windos X Professional-käyttiksellä, josta väkersin dualboottia. Vietin neljä päivää asennellen sen Win10-puolta ihan täsmällisesti toiveideni mukaiseksi ja siirtäen tiedostoja koneelta ja ulkokovolta uudelle koneelle, muokaten ja asennellen ja sotkien, enkä ehdinyt vielä aloittamaan Linuxin asennusta (kyllä, olen kauhean nirso ohjelmien ja asetusten kanssa, koska perkele, elän koneellani). Tämä kone ehti olla käytössä neljä ihanaa, autuasta vuorokautta, jonka jälkeen tein suuren virheen viemällä sen äidilleni, jossa oli tarkoituksenani näyttää äidin iloksi aiemmin hankkimani Ismo Leikolan DVD. Alle tunnissa äitini — joka on kaiketi fyysisesti kyvytön hellittämään otettaan viinilasistaan edes hetkeksi — oli kaatanut koneen päälle lasillisen punaviiniä, joka taas poltti koneesta emolevyn samalla sekunnilla sekä pilasi näppiksen. Huollon korjauskuluarvio 900 €, joten ei muuta kuin uusi kone hankintaan, ja alkaa seuraava asennusputki.

Hankin nyt Lenovon ThinkPadin, ja toivon etten tehnyt virhettä. 500GB levytilaa, 8GB muistia, Win10Pro jne (en jaksa muistaa kuinka tehokas prosessori oli, mutta riittävä kuitenkin, ottaen huomioon etten käytä konetta pelaamiseen). Tein kuitenkin itselleni selkeän lupauksen: tämä kone pysyy noin sadan kilometrin päässä äidistäni tästä hetkestä maailmanloppuun saakka. Kuten pysyn minäkin. Vahingot ymmärtää, vaikka kuvittelisi sitä varjelevan muiden tavaroita suuremmalla huolella kuin omiaan. Mutta sitä en voi millään ymmärtää, ettei aikuinen ihminen osaa pyytää edes anteeksi. Ketutuskiintiöni on täynnä tältä vuodelta, joten en suosittele ottamaan minuun juuri nyt yhteyttä. En ole sosiaalisella tai ystävällisellä tuulella, ja jutustelijat saattavat havaita lentävänsä ovesta leppäkeihästäkin komeammalla kaarella.

Uusimpia kielilöydöksiä:

Henkilön pitäisi vaahdota suustaan raivosta eli 'fury', mutta "--frothing at the mouth in furry." Onko tässä nyt purtu furry-cosplayn harrastajaa vai onko joku alkanut astetta ankarammalle kivikausiruokavaliolle?

Klassisesta musiikista pitävä hyypiö yrittää avata musiikkimakuaan: "I myself like Bachelbel's Cannon--" En saanut aivan selvää siitä puhuuko tyyppi Bachista vai Pachelbelistä, mutta veikkaan jälkimmäistä. Sen sijaan auki jäi se, pitikö tyyppi tästä kuuluisasta kappaleesta ('canon'), vai harrastiko arvon herra Pachelbel kanuunalla ammuskelua säveltämisen välissä.

Ja lopuksi vastarakastunut pariskunta suutelee kiihkeästi eli "--their tongs battled--". En nyt puutu siihen, etten itse ole koskaan arvostanut henkilöitä jotka yrittävät suudella samalla asenteella jolla Hitler valloitti naapurimaitaan (oikeasti, ihmiset, suutelu on hellä hetki, eikä siinä tarkoitus ole demonstroida Stalinin rankaisuretkikuntaa kohdistettuna kumppanin kitarisoihin. Ainoa lähellekään yhtä inhottava ilmiö on tyyppi joka kuolaa kuin vesikauhuinen Bernhardinkoira). Huomauttaisin myös, että jos kielten sijasta kohtaavat pihdit eivätkä kielet ('tongues'), ei todennäköisesti ole kyse lemmekkäästä kohtaamisesta jossa päädytään kaatumaan vuoteeseen (ellei sitten kyse ole astetta erikoisemmista tyypeistä, esimerkiksi pienoismallien rakentelijoista joille pihtiote samasta pikkuisesta palasesta käy esileikistä).

Syytän kanssakirjoittajiani näistä epätoivotuista mielikuvista: Stalin kieliraiskaamassa jonkun naispoloisen kitusia on painajaismateriaalia. Näihin tunnelmiiin.



14.7.2019 (IP)

Olen melko varma siitä, että äitini on idiootti. Case in point: orava oli käynyt varkaissa ja vienyt kypsät tomaatit yhdestä amppelista (mansikka-amppelit on jo suojattu rautaverkoilla noiden perhanoiden takia, nyt täytyy tehdä sama tomaatillekin). Äiti kuitenkin ehdotti että ehkäpä peura olisi syyllinen. Totesin siihen, että salaatti kasvaa aika tavalla matalammalla eikä siihen ole koskettukaan, tomaattiamppeli taas n. 160 cm korkealla, eikä amppelista oltu katkottu oksia tai viety raakileita.

Seuraavaksi äiti keksi että jospa rusakko! Jo tuskastuneena huomautin ettei (kaiken epäloogisuuden aluksi) rusakko ylettäisi 160 sentin korkeuteen ja jättäisi lehtisalaatteja koskematta. Ja mikä oli nerokkaan äitini huomio asiaan?

"Ne ylettävät aika korkealle lumikinoksen päällä seisten."

NYT ON VITTU HEINÄKUU!



9.7.2019 (IP)

Keskustelu eilen:
K: "Mmmm, sun halauksesi ovat ehdottomasti parasta A-luokkaa. Priimatavaraa."
M: "Sä puhut musta kuin jostain lemmikkieläimestä, kulta." (kommentti sanottuna nauraen)
K: "Kuvitteletko mun tosiaan puhuvan Sonjasta tai tanimbareista priimaluokan papukaijoina? Että esineellistäisin niitä sillä tavalla?"
M: "No en..."
K: "Aivan. Sen sijaan kunnon pihvi voi olla laatuluokkaa A. Erinomaisen hyvä kirjoituspaperi tai kynä voi olla laatuluokkaa A. Laadukas puutavara voi olla laatuluokkaa A."
M: (tekoloukkaantuneena) "No kiitos!"
K: "Ole hyvä. Iloitse, olisin saattanut luokitella halaukset luokkaan B tai C..."

Ote Arvo Ylpön puheesta Sofie Mannerheimille: "Lastenlinna on vuosien kuluessa laajentunut, sen hoidokit ovat osittain levinneet yli maamme--" ja tässä vaiheessa repesimme totaalisesti (luen Mikolle ääneen). Mikko oli sitä mieltä että "levinneet osittain" = irtokäsi Helsingissä, perna Porvoossa ja maksa Kemissä, kun taas itse ajattelin että joko penskoista on ajettu yli katujyrillä tai heitä on lihotettu suunnattomasti (ja ehkä sitten jyrätty).

Kielilöydöt:

"--dinner is severed--" Kun päivällinen on niin sitkeä ja kova että se tarjoilun ('serve') sijasta leikellään rajummin.

"I do not worship satin!" Ei, mutta silkkiä ja pitsiä sopii kyllä palvoa. Goottiuden jäätyä muodista on satiininpalvonta uusin nuorisotrendi. Mutta kutsutaanko satiininpalvojaa satinistiksi?

"You should wear causal clothes". Okei, syy-seuraussuhteen mukaiset vaatteet kätkevät ihon loogisesti, mutta millaiset sitten ovat syy-seuraussuhteen vastaiset vaatteet, jos kerran kausaliteetti on tarpeen ottaa erikseen puheeksi? Puet päällesi, jolloin näkyy kaikki? Voisi kääriä itsensä tuorekelmuun, mutta nykymuodin tuntien sekin on jo tehty moneen kertaan.



4.7.2019 (Yöllä) Gootti postilaatikolla

Muutamia kieliaarrelöytöjä:

"--just a moment, I need to regain my composer--" ilm. composure, mutta on toki mahdollista että tyypiltä pääsi karkuteille Mozart, Bach, Ravel tai muu säveltäjä.

Tyyppi yrittää vedota perintöoikeuteensa ja todeta tämän olevan hänen syntymäoikeutensa eli 'birthright': "--but it is my birthrate!" Jos liippaa edes syntymän verran läheltä...

Herrasmies runolliseksi ryhtyvi ja sanailee naisotuksen saapuneen enkeleiden siivin, mutta "--you arrived on the wings of angles--". Taivaallisten kulmien kuoro ja niin edespäin.

Henkilöä X kiristetään: "This is black mail!" Nyt on kyllä gootti saanut näppeihinsä postilaatikon.

Henkilö A syyttää henkilöä B petoksesta, ja henkilö B kertoo henkilölle C että "--he accused me of being a trader!". Liikemiehet vasta petollisia ovatkin, mutta henkilö B ei kyllä ollut ammatiltaan mitään sen suuntaistakaan.

Henkilö D taas on kylpemässä: "--bath tube--". Viitataanko tällä jonkinlaiseen metrossa toimivaan kylpylätoimintaan ('puhtaana perille, joskaan ei kuivana'), vai onko kylpyammeiden lisäksi markkinoilla kylpyputkiloita? Ehdotan seuraavaksi kylpykuutiota ja kylpysuunnikasta.

Mikolla on kulmakarvoissaan pari naurettavan ylipitkäksi venähtävää karvaa. Totesin, että vaikka kultani aina väittää että hänen hiusrajansa pakenee, en ole huomannut siinä mitään muutosta viiteentoista vuoteen: sen sijaan nämä kulmakarvat pakenevat kohti hiusrajaa. Mikko mutisi yhtä uneliaalla äänellä että ei pidä välittää, nolostutaan vasta jos ne saavat hiusrajan kiinni.



26.6.2019 (IP)

Fågeltorpin yksityiskirjasto, Hausjärvi, lyhyt videoklippi Youtubessa. Edelleen keskeneräinen: yksi seinänkohta auki, koska takka puuttuu. Takka tulee avoimeen lattiakohtaan, kunhan saan muurarin paikalle — noissa porsasrumissa laatikoissa on takkakaakeleita. Jokaiseen kirjahyllyn erotuspaneeliin tulee seinävalaisin, kunhan löydän sopivat valaisimet ja sähkömies tulee tekemään sarjan asennuksen loppuun. Kirjahyllystöön tulee myös siirrettävä tikassysteemi, mutta se saa luvan odottaa. Katossa tuuletuskanavien putkien päät ovat edelleen tulpattuna koska asennus on kesken. Patsaalle kävi ikävä onnettomuus, mutta veljeni on luvannut tulla auttamaan sen kanssa. Lisäksi kapeaan kirjahyllyyn tulee lasiovet, jotka suojaavat taksidermiakokoelman pienimpiä yksilöitä pölyltä.

Huone on tosiaan pyöreä, sen korkeus on kuusi metriä, kattolampun kattoon saamiseen tarvitiiin kolme miestä laitteistoa. Jokaisen hyllyn etu- ja takalaita on kaareva, ja joka ikinen osa piti sovittaa ja mitata paikalleen yksitellen. Lattia on 28 mm lautaa. Katto on kaareva kupolikatto, ja sen tukirakenteistoon otettiin inspiraatiota hämähäkin verkosta.

Kirjaston sisäseinän palkeista osa on kakkosnelosta, osa tukevampaa (15x15 sekä 22 x 5), kaikki mitalistettua ja lujuusluokiteltua), koska kirjaston seinärakenne kannattaa osaa toisen kerroksen painon suuresta taakasta.

Piirsin 'pyöreän kirjaston' suunnitelman luennolla, muistaakseni vuonna 2010? Emme ole ammattirakentajia, mutta kun rakentaa omaksi ilokseen, saa tehdä mitä haluaa, ja kirjasto vastaa omaa makuamme ja omia tarpeitamme. Tosin vielä puuttuu pari mukavia nojatuoleja takan edestä (ja kirjoituspöydän tuoli, joka kuljetettiin porrashalliin kun hyllyjä viimeisteltiin, mutta se kuljetetaan takaisin asap.). Seuraavaksi aloitetaan pääportaikkoa, koska vanha portaikko on epäkäytännöllisen kaukana toisessa siivessä.

Fågeltorpin kirjasto on yksityiskirjasto emmekä hyväksy vierailijoita. Kirjoja ei lainata edes sukulaisille eikä ystäville, eikä kokoelmaan saa tulla tutustumaan. Jos on jotain kysyttävää, en ole kiinnostunut vastaamaan.



19.6.2019 (IP)

Ennen oli niin helppoa tehdä ohukaisia ihmisille. Tarjosit spektrin makeita ja suolaisia täytteitä ja sillä hyvä. Nykyään on joukossa vähintään yksi tyyppi joka marisee että se maito ja siitä kirnuttu voikin kuuluvat vasikoille ja kananmunan olisi pitänyt antaa kuoriutua onnellisen kanaemon alla ja vehnäjauhoako ajattelit kun keliakia ja onko laktoositon edes tuo maito, eikä mieleen tule muuta kuin että tölväisee sille kitisijälle kouraan suolapurkin ja käskee pistää poskeensa sen jäljellejääneen taikina-aineksen. Se kuitenkin vinkuisi että onko edes merisuolaa vai sisältääkö jodia ja tästä saa sydänvaivoja...

En muista puhuinko koskaan siitä, kuinka tulin hankkineeksi vahingossa Iliaan ja Odysseian jambisessa heksametrimitassa, kun kuvittelin ostaneeni proosaversiot? Luin ne kyllä, mutta turhauduin moneen kertaan epäloogisuuksiin. Esimerkiksi voisi todeta sen, kuinka Tekemakhos lurittelee kahden ja puolen sivun verran riimistöä, kun lauseen olisi voinut tiivistää vaikkapa muotoon, "Terve, mä olen Odysseuksen poika Telemahkos tuolta Ithakan puolelta. Onkos mun faijaa täällä näkynyt kun ei ole kotiin kuulunut?"

Lisäksi toisto. Varsin yleistä oli toistaa tämä: "Ruokiin ryhtyivät he valmiisiin, valioihin. Vaan kun kyllältään ruokaa oli saatu ja juomaa---". Ja todettakoon, että kyseisten lauseiden bongaamisesta näistä kahdesta tiiliskivestä tuli ensin hiukan huvia, sitten se muuttui lieväksi inhoksi ja lopulta aloin kammota kyseisten lauseiden kohtaamista. Mutta ainakin Akhilleus, Menelaos, Odysseus ja Co. tulivat syöneeksi. Joka saatanan mutkassa ja satamassa.

Lisäksi kyseenalaistaisin sen, kuinkahan moni olisi verihurmeisen taistelun keskellä pysähtynyt kesken tappelun luettelemaan puolentoista sivun pituudelta sukupuuta, jolloin toinen reagoi viskomalla aseensa tantereeseen ja toteamalla että hei, sun faijasi ukin kaima on joskus pelastanut mun serkun enon kummin, vaihdetaan äkkiä aseita ja panssareita. Ja jos nämä kaksi oletettavasti edes etäisesti tervejärkistä jätkää päätyvät strippaamaan keskellä piiritystilannetta niin voidaan todeta Darwin-palkinnon tulevan tarpeeseen.



30.5.2019 (Ilta) Makukokemuksia kamalasti kiroillen

Mikko toi ilokseni suuren pussillisen kirsikoita. Istuin alas ja jaoin ne huolellisesti kerta-annoksiin jotta kirsikoita riittäisi useamman teehetken iloksi. Sitten istuin alas, otin kirjani ja söin joka ikisen kirsikan.

Kyllä, olen jo vuosia sitten oppinut sen, että jos jättää ateriat välistä ja syö sen sijaan pari litraa kirsikoita, tulee aika kipeäksi. Opin saman läksyn joka vuosi, joskus useampaankin kertaan. Mutta kertaus on opintojen äiti ja sitä rataa?

Suosin teetä tilatessani mustaa, maustettua teetä ja jätän makuvivahdehifistelyt muille: paras tee on vahvaa ja kuumaa ja sitä on paljon (ja se on irtoteetä, sitä ei hauduteta pallossa eikä teelusikassa ja mikä tärkeintä, se ei ole Liptonin pussiteetä koska perkele nyt sentään). Koska nautin uusista makukokemuksista, ajoittain innostun kuitenkin kokeilemaan jotain uutta, ja tällä kertaa tilasin kiinalaista maustamatonta vihreää teetä, jossa mainoslauseen mukaan on lievä ruohon aromi. Onhan siinä, enkä ymmärrä miksi menin tilaamaan teetä joka haisee käytetylle ruohonleikkurille tai heinäladolle. Seuraavan pannun kanssa päätin parantaa kokemusta, ja sotkin teen sekaan kuivattua minttua, joka tuntui parantavan makukokemusta kummasti (tässä vaiheessa teehifistelijät kuolevat joukolla paskahalvaukseen). Kolmannessa pannullisessa päätin uusia tihutyöni, mutta koska yritin lukea teetä tehdessäni, nappasin hyllystä vahingossa väärän maustepurkin. Voisin nyt väittää nauttineeni kupillisen oreganoteetä, mutta 1) kokemuksesta olisi nautinto kaukana ja 2) kaadoin teen pois, koska edes minä en ole tarpeeksi idiootti maistaakseni kyseisenkaltaista keitettä.



20.5.2019 (Ilta)

Pieni keskustelu Fågeltorpissa: "Tekeekö sinun mieli järjestää tuparit kun talo on kokonaan valmis? "Kyllä, kunhan ei kutsuta vieraita." Moni teistä varmaankin arveli kysymyksen tulleen Mikolta ja vastauksen minulta, mutta näin arvanneet olisivat myös väärässä.



19.5.2019 (Yöllä) Tutkielma: ydinkärkiohjusten rutiininomainen käyttö keskiaikaisessa sodankäynnissä

Viikon ehkä paras kielikukkaslöytö: Fiktio kuvaa keskiaikaista yhteiskuntaa, jossa diplomaatti on lähettänyt kuninkaalle virallisen tiedonantokirjeen ('missive'). Ilmeisesti homma on mennyt poskelleen, koska diplomaatti toteaa palvelijalleen että "I sent the king a missile--". Ensimmäinen ajatukseni oli se, että nyt kyllästyttiin miekkoihin ja taistelukirveisiin ja pistettiin valtakunta uusiksi ohjuksin. Voihan toki se diplomaatti olla tähdännyt kunkkuaan jonkinlaisella ballistalla tai katapultilla, mutta vaikea kuvitella kuninkaan odotelleen paikallaan diplomaatin lähettämän lentävän kiven osumaa.



15.5.2019 (IP) Piiras, voi piiras

Rakastan ruokaa ja ruoanlaittoa, nautin maistelusta ja uusista makukokemuksista (kunhan niihin ei liity simpukoita, etanoita tai kalaa, thankyouverymuch), mutta kestosuosikkini ovat piiraat, erityisesti pikkuiset tartalettipiiraat, joita täytän joko sillä mitä jääkaapista löytyy, tai mieluiten paistetulla sipulilla, savukinkkusuikaleella, aurajuustolla, ranskankermalla ja juustoraasteella sekä tarvittavilla mausteilla. Aurinkokuivattua tomaattia joskus jos Mikko on muistanut hankkia purkin enkä ole porsastellut koko purkin sisältöä ohimennen sellaisenaan. Tuorejuustoa ehkä, joskus Philadelphia-juustoa. Yrttejä ja mausteita. Aurajuustoa ja jauhelihaa juustokuorrutteella, tai joskus pelkkää aurajuustoa ja kuullastettua sipulihaketta. Joskus kokeen vuoksi sipuleiden karamelisointia tai murotaikinapohjan voin ruskistaminen pannulla etukäteen. Suolaiset tartaletit ovat ihana asia: pienellä työllä saa ison kasan ihania ja sieviä herkkupaloja, joita on mukava syödä kylmänä tai lämpimänä. Voi nam.

Lisäksi tänään Mikon suureksi iloksi villivadelma-mustaherukkakakku. Miksi? Koska pakastimessa sattui olemaan kyseisiä marjoja ja jääkaapissa muutama käyttöpäivää lähestynyt kananhävytön. Notkistin sokerikakkutaikinaa hiukan maitotilkkasella, se tuntuu antavan aika kivaa pehmeyttä. Mikko rakastaa marjoilla täytettyjä kuivakakkuja, kunhan marjoja on runsaasti. Banaani-kermakakkukin on hyvää, ja ajatuksena oli kokeilla saisiko banaanista, kermasta ja Nutellasta mielenkiintoisen kakkuyhdistelmän. Millähän tavalla Nutella reagoi paistamiseen?

En jaksa täyttä listaa musiikkisuosituksia. Sanotaan vaikka Puccinin 'Un Bel di Vedremo' oopperasta Madama Butterfly, koska kyseinen cd sattuu olemaan käden ulottuvilla.



14.5.2019 (IP) Inkamusiikkitrauma ja muita elämän riemukohtia

Tapanani on joskus huvin vuoksi kirjoittaa Mikolle "pienempi-kuin-kolme". Voisin kirjoittaa myös "suurempi-kuin-kolme", mutta se olisi aika raju kaksimielisyys.

Yritän keksiä Mikolle sopivaa yllätystä hääpäiväksi, mutta aivot lyövät tyhjää. Lahjan tai lahjojen keksiminen ei ole vaikeaa, mutta olen yleensä halunnut järjestää jotain tekemistä. Aikanaan, kun kestin vielä paremmin vieraita ihmisiä ja julkisia paikkoja, se saattoi olla museovierailu, herkuttelumatka johonkin naapurikaupungeista, kirjakauppakierros tai muuta mukavaa, ja viime vuosina olen saattanut järjestää esim. peli-illan (jossa Mikolla on vieraita pelaamassa, koska vietän mielummin kaksitoista tuntia lieden edessä kuin puoli tuntia pelilaudan tai -korttien ääressä), kotipiha-eväsretken tai kotileffa-illan. Onhan tässä toki vielä aikaa, mutta yleensä on ollut helppo keksiä jotain uutta ja hauskaa: nyt tuntuu kuin aivojen tilalla olisi siirappisammio.

Muutamia löytöjä amatöörikirjoituksista: "---soft violens filled the air--". Tässä tapauksessa kirjoittaja kertoo kuinka viulumusiikki täyttää ilman, mutta koska sana (ja, okei, koko lauserakenne) on kirjoittu väärin, oli ensimmäinen ajatukseni se, tarkoittiko kirjoittaja pehmoväkivaltaa ('violence'), ja viitataanko sillä nk. spanking-ilmiöön ja astetta tiukempiin siteisiin sekä pehmustamattomiin käsirautoihin, vai viitataanko ehkä huonosti tunnettuun mutta sitäkin huolestuttavampaan luonnonilmiöön, jossa käytettävissä oleva ilmatila täytyy lehtävillä ja leijuvilla pehmoviuluilla ('violins'). Kuvittelin mielessäni parven levitoivia pehmoviuluja ja totesin että päässäni on selkeästi vika.

Nuori nainen yrittää tukea miesystäväänsä asettamalla kätensä hänen syliinsä ('lap'): "--put her hand on his lamp--". Hyvät naiset, jos mies kantaa mukanaan lamppua tai muuta valaisinta, älkää panko sille kättänne. Jos mies kuljettelee valaisinta mukanaan syyttä suotta, hänessä on luultavasti vielä enemmän vikaa kuin minussa, ja se on jo paha juttu.

"--he served her beacon and beans." Useimmat kuvittelevat brittien syövän aamiaisellaan papuja ja pekonia ('bacon'), mutta majakka ja pavut ovat tosibrittien aamuateria.

Seuraavassa esimerkissä nainen on tavattoman hermostunut, ja kirjoittajan oli kaiketi tarkoitus sanoa ettei hän ole saada hengitetuksi, mutta "--her breath was stalking--" ('stalling' vs. 'stalking'). Olen itsekin törmännyt niin pahaan halitoosiin että se tuntuu vainoavan jokaisen kulman takana. Suosittelen lääkärikäyntiä.

Päivän musiikkisuositukset:
Two Steps from Hell: The Fire in Her Eyes (Orion). Olen suositellut aiemminkin. Suosittelen taas. Koska <3. Joku voi kuvitella tätä huijaukseksi, mutta suosittelisin tätä kappaletta kerran päivässä jos viitsisin.
Two Steps from Hell: President's Assassination (Open Conspiracy). Tämä on yksi albumi jonka omistan sähköisenä. En ole varma onko sitä julkaistukaan levyllä, ja tältä ryhmältä joutuu tottumaan siihen ajatukseen että joutuu ostamaan musiikkinsa sähköisessä muodossa. Hei, olen syntynyt vuonna 1980: kun olin pikkukersa, kuuntelin sujuvasti vinyylilevyjä, ja jotenkin ajatus CD-levystä hyllyssä on luotettavampaa kuin musiikkitiedosto, jonka saattaa menettää mikäli kyllin moni backup-systeemeistä pettää samanaikaisesti.
Graeme Allwright: Johnny (en löydä tästä levystä albumin nimeä, mutta veikkaisin biisin löytyvän useammaltakin julkaisulta)

Vinyylilevyistä vielä joudun lisäämään yhden huomion: äiti lahjoitti Mikolle nipun omia vanhoja vinyylilevyjään, ja Mikko on viimeisen parin viikon aikana lajitellut ja kuunnellut niitä useampaan otteeseen. Rehellisesti sanottuna arvon aviomieheni näytti siltä kuin joku olisi päästänyt LOTR'in Klonkun sormustehtaaseen. Koska musiikkimakumme on monilta osin täysin erilainen, evakuoidun näissä tilanteissa itse yläkertaan ja nappaan oman musiikkini kuulokkeisiin välttyäkseni suoranaiselta kidutukselta. Muutama päivä sitten Mikko oli löytänyt jonkin vanhan 60- tai 70-luvun perulaisen inkamusiikkibändin panhuiluineen ja laittanut sen soimaan. Tästä autuaam tietämättömänä haukottelin, nappasin kuulokkeen korvastani, ja tärykalvoilleni karkasi joku ukko hihkumassa "jii-haa" huilunpiipityksen ja käsirumpujen paukkeen säestämänä. Traumatisoiduin välittömästi. En lupaa suhtautua positiivisesti mikäli joku lähestyy minua käsirummuilla tai värikkäällä poncholla uhkaavasti varustautuneena, ja mikäli joku hullu katsoo asiakseen lähestyä pan-huilu kädessään, suosittelen ennakkotilamaan ruumisarkun jo etukäteen.



3.5.2019 (Yöllä)

Ainakin kerran vuodessa äiti jaksaa muistuttaa siitä, että joku runoilija oli hänelle synnytyslaitoksella sanonut sen, että äidin pitää olla lapselleen kuin jousi, josta lapsi lentää nuolena maailmaan. Itse muistan useamman kerran miettineeni, että jos sellaisia olisi kaupusteltu pikkukaupungin paikallismarketissa, olisi äiti ostanut riemumielin katapultin tai ballistan matkamme jouduttamiseksi. Pidän naamani huolella peruslukemilla aina kun äiti nykyään muistelee sitä miten auvoista ja autereisen ihanaa aikaa lapsuutemme olikaan, ja miten ihana perheonnela meillä oli.

Viilsin viisi päivää sitten koipeni metallireunukseen remonttialueella, eikä tuo kirottu haava ota umpeutuakseen millään. Veressäni on yleensä ollut hyvät hyytymistekijät, mutta ilmeisesti iho liikkuu alueella niin paljon, että jouduin heittämään lakanat kesken viikon tahranpoistoaineeseen ja koneeseen, kun olin unohtanut laastarin pois ja vuoteen pääty näytti siltä kuin olisin marssinut paljasjaloin teurastamon poikki ja käynyt jalkoja pesemättä nukkumaan. Tästä taitaa jäädä kunnon arpi.

Päivän musiikkisuositukset:
Diary of Dreams: Choir Hotel ( (If) )
Two Steps From Hell: Legend of Velkee (Colin Frake On Fire Mountain)
Hans Zimmer: Mermaids (Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides—Original Motion Picture Soundtrack) [myönnän ripanneeni tämän trackin koneelle ja katkaisseeni sen hieman yli viiden minuutin kohdalta, koska en pidä tämän biisin loppupuoliskosta. ]



20.4.2019 (IP)

Poloista aviomiestäni voi sääliä monestakin syystä, mutta yksi hyvä syy on tapani shoppailla keräilykohteitani. Kaava menee aina samalla tavalla:
1) Tilaan ulkomailta seuraavan Swarovski-figuriinin (tai useamman).
2) Stressaan päivittäin siitä, kuinka hidasta postinkulku on, vaikka esine siirtyisikin koko Manner-Euroopan läpi päivässä tai parissa.
3) Kun paketti on seurantasivun mukaan Suomessa, stressaan, valitan ja marisen päivittäin siitä, miten toivottoman hidasta postinkulku Suomessa on (pitää paikkansa. Miten helvetissä paketti siirtyy tuhansia kilometrejä vuodokaudessa, mutta kun päästään Suomeen, Posti saattaa käyttää kolme saatanan päivää kuljettaakseen sitä vajaat 100 kilometriä? Millä helvetillä niitä siirretään, selkärepussa ja potkukelkallako? Ja auta armias jos osuu vielä arkipyhiä.)
4) Kun paketti on vihdoin ja viimeine on toimitetu noutopisteeseen, vikinästä ti tule loppua ennen kuin aviomies käy noutamassa paketin. Ja onnea hitosti jos kyseinen päivä on yksi niistä joina Mikolla on kokouksia Helsingissä ja pakettia joutuu odottamaan iltaan saakka.
5) Kun puoliso ilmaantuu ovesta paketti sylissään, hyökkään kuin nälkäinen villipeto, riistän paketin, jätän poloisen puolisoni täysin huomiotta ja raatelen paketin auki aseenani sakset (tai iso puukko, jos saksia ei satu olemaan välittömästi käsilllä), sekä hihkun riemusta ihaillessani uutta kristalli-ihmettä.
6) Samana päivänä, joskus jo saman tunnin sisällä, säteilen riemusta ja kerron Mikolle että "kulta rakas, tilasin juuri aivan ihanan kohteen X". Mikko päästää toivottoman valituksen.
7) Toistetaan ad infinitum.

Päivän musiikkisuositukset:
Carl Orff'in 'Veris Leta Facies' Carmina Burana-nimiseltä kokoelmalta. Tosin aina paljon riippuu tulkinnasta.
Ja saman tien myös samalta kokoelmalta 'Fortune Plango Vulnera'
John Williams: Theme from Schindler's List (Schindler's List: Original Motion Picture Soundtrack). En voi suositella tätä levyä tarpeeksi. Ostakaa jostain.



7.4.2019 (Yöllä)

Mikko täyttää tänään 57. Mikon syntymäpäivä on usein vuoden ainoa kerta jona muistan sen, että olen suhteessa 18 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ikä merkitsee aivan täsmälleen niin paljon.

Omituisia kielilöydöksiä amatöörikirjoituksista:

Jonkun pitäisi olla kummitustalossa eli 'haunted house', mutta onkin osunut huonompaan paikkaan: "--hunted house--" Ei viihtynyt pitkään, pakeni. En ihmettele, paitsi kieliopillisesti. Mutta kuuluuko metsästettävää taloa ampua haulikolla, ballistalla vai kanuunalla?

Henkilö yrittää sanoa ettei ole varastanut ('to steal') "But I didn't steel anything--" Teräksenkovaa toimintaa? Voidaanko esimerkiksi materiaalin teräkseksimuuttaminen esittää verbinä, vaikka teko jätettäisiinkin tekemättä?

Hahmo toteaa että hänen siskonsa voi hänen puolestaan kuolla ('to die') rauhassa: "--you can dye happily for all I care--". Toisaalta huono hiusvärjäyskin lienee hengenmenetyksen arvoinen nöyryytys teinille?

Henkilö ihastelee miehen pituutta ja lihaksikkuutta ('stature'): "--impressive statue--" Kyseinen lihasadonis ja pakara-antero on siis ikuistettu ihan patsaaksi asti.

Viitataan henkilön tämänhetkisiin ('current') tekosiin ja toimintoihin ja käsketään lopettamaan ne: "--cease your currant activities at once!" Olivat sitten kyseessä rusinat tai herukat, niihin liittyvät toiminnot on lakkautettava välittömästi! Hyi.

Henkilö saa tietoa esi-isisään ja toteaa olevansa muinaisten kuninkaiden jälkeläinen ('descendant'): "--I am a decedent of the ancient kings--" Koska decedent merkitsee vainajaa, kannattanee seuraavaksi tarkistaa pulssinsa. Sekä mielenterveytensä. Vapaaehtoisessa järjestyksessä.

Herrashenkilö harrastaa itsetyydytystä ('to masturbate'): "--he masterbated--". Mestarisbaatio: kun temmot tumppuun niin usein että onaniakin muuttuu ammattilaistasoiseksi.

Päivän musiikkisuositukset:
Two Steps From Hell: No Honor in Blood (Battlecry)
Sirenia: Sirens of the Seven Seas (The 13th Floor)
Kitaro with Pages: Caravan (Caravan)



12.3.2019 (Ilta)

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana tainnut käydä kaupassa puoli tusinaa kertaa, ja tähän sisällytän sekä ruokakaupat että rakennustarvikeliikkeet. Mutta siltä varalta että joskus joku tuttava sattuu bongaamaan minut ja puolisoni kadulta, esitän pyynnön: vitsisittekö mitenkään esitellä itsenne? Sanokaa siis ihan heti nimenne sekä mahdollisesti se mistä tunnemme. Minulla on tuo hassu juttu nimeltä "akuutti sosiaalisten tilanteiden pelko", joka monen muun asiaankuuluvan ongelman ohella tarkoittaa sitä, että julkisella paikalla joudun keskittymään täydellisesti itsekontrolliin, ja lisäksi kykyni kasvojen tunnistukseen on jo muutenkin todella, todella heikko, kun taas Mikko on muuten vaan seniili. Olemme kumpikin päätyneet tilanteeseen, jossa hölötämme jonkun kanssa, eikä kumpikaan tiedä kenen kanssa on tullut juttua vaihdettu. Että kiva ihminen se oli ja tutun oloinen, kun vaan muistaisi että kuka tai mistä piiristä, ja kumman tuokin tyyppi olisi pitänyt tuntea?

Case in point: törmäsimme kolme vuotta sitten henkilöön, joka iloisesti kyseli kuulumisia. Mikko vastaili ja jututti tyyppiä, joka sitten hetken kuluttua jatkoi matkaansa. Illalla hän sitten lähetti sähköpostia ja kyseli miksi itse en sattunut sanomaan juuri sanaakaan mutta aviomieheni, jonka kyseinen ihminen on tavannut kerran tai kahdesti ohimennen, oli niin puhelias.

Päivän musiikkisuositukset:
La Capella Reial de Catalunya: Vespro Della Beatae Virginie: Intonatio/Antiphona/Dixit Dominus (Offertorium)
Immediate Music: Spiritus Omnia (Trailerhead)
Two Steps From Hell: For the Win (Skyworld) Tietenkin Skyworld! Tämä on yksi absoluuttisia suosikkialbumeistani)



3.3.2019 (Ilta) Joukkotuhojuusto

Mikko oli ostanut itselleen valkohomejuustoa, joka kilpailee hajussaan äidin suuren suursuosikin, Münsterin, kanssa. Le Grand Rustique, kuulemma, mutta nimesin juuston uudelleen hajun perusteella. Sen nimi on nyt "rottavainaa".

Münsterin erikoiskypsytetyn version haju on niin kammottava, että pistin itse äidille ostamani palasen pakastimeen koska en sietänyt sen hajua jääkaapissa neljää vuorokautta. Kyseinen juusto haisi jopa jäädytettynä niin pahasti, että päädyin hätäpäissäni pakkaamaan jäädytetyn kiekon kahteen sisäkkäiseen pakasterasiaan, ja kun vein sen äidille, käsittelin sitä kuin sokkansa yllättäen menettänyttä käsikranaattia, eli poistin sen käsistäni mahdollisimman pian ja otin etäisyyttä pikavauhtia.

Tietyt juustot pitäisi julistaa biologisen sodankäynnin joukkotuhoaseiksi.

Päivän musiikkisuositukset:
Immediate Music: Lacrimosa Dominae (Trailerhead)
The Crüxshadows: Defender (Dreamcypher)
Alkusoitto Gioacchino Rossinin oopperasta 'La Gazza Ladra'



1.3.2019 (IP)

Rakkaat kanssakansalaiset, seuraavaksi kuulemme aarian oopperasta 'Rigoletto' huikeana sadatteluversiona ja kahdella encorella.

Päivän musiikkisuositukset:
Depeche Mode: Nothing's Impossible (Playing the Angel)
Two Steps from Hell: Reanne (Colin Frake On Fire Mountain)
Diary of Dreams: Aphelion (Bird Without Wings)

Aivan rehellisesti sanottuna voisin laittaa jokaiselle päivälle musiikkisuositukseksi Two Steps From Hell'in "Fire in Her Eyes" ja "Exodus", mutta se olisi kaiketi melko turhaa.



26.2.2019 (Ilta)

Taas uusi kirjoitusvirheaarre, jossa kamelikaravaani matkaa aavikon läpi: "--they made their way through the dessert--" Tähän vaaditaan joko hiton pienet kamelit tai ihan saatanasti kermavaahtoa ja karamellikastiketta. Toisaalta olen joskus maininnutkin sen, että jos saisin päättää kuolintapani, se olisi hukkuminen kermavaahtosammioon.

Anoppi haudattiin viime perjantaina. Olin tapahtuman jälkeen aivan poikki, ja tänään tilannetta pahensi vielä pakollinen reissu yliopistolle. Jos maailma olisi parempi paikka, minulla olisi mahdollisuus sulkea ulko-ovi ja astua siitä seuraavan kerran ulos vasta joskus touko- tai kesäkuussa. No such luck, mutta onneksi seuraavaan pakolliseen reissuun pitäisi olla ainakin kuukausi.

Onneksi Mikko oli käynyt hakemassa Tampereen Stockalta mm. aprikoosi-hasselpähkinäleipää sekä palaset Bellavitanon Chai- ja rosmariinijuustoja. Ah, näiden herkkujen autuus. Juusto on ihanaa Teahousen Villikirsikka-nimisen mustan teen kanssa.

Päivän musiikkisuositukset:
Harri Marstio: Always You (A Date With Mr. Marstio). Tässä on musiikkipohjana Tšaikovskin 'Romanssi'. Marstiolla on ihana ääni.
Hans Zimmer: S.T.A.Y. (Interstellar soundtrack)
Two Steps from Hell: All Is Hell That Ends Well (SkyWorld)



17.2.2019 (IP) Seksuaali-identiteettiongelmakoni

Tulee joskus mieleen että voi kun voisi olla itsekin papukaija, koska silloin elämässä olisi paljon enemmän riemunaiheita. Olin aikeissa leipoa ja nappasin kaapista metallisen mittakupin, kun Sonja taapersi luokse. Ihmettelin että mitä hiivattia se hölöttää ja intoilee, kunnes kävi selväksi. Sitä mittakuppia siis. "OMG, sulla on metallinen puolen litran mittakuppi! Mä haluan sisään tuohon mittakuppiin! HETI!" Ja siellä mittakupissa se sitten pönötti pyrstö pystyssä ja hölötti, höpisi ja intoili. Ja piru irti jos yrität poistaa sitä lintua sieltä tyhjästä kiposta. Piti sitten käyttää kahvikuppia.

Anopin hautajaiset lähestyvät. Mikko suree kiitettävän loogisella tavalla, ja olen yrittänyt (melko onnistuneesti) avustaa (huonolla) huumorilla. Veikkaan kuitenkin ettei kyseinen lohdutustapa uppoaisi yhtä hyvin muihin sukulaisiin: viimeksi eilen, kun Mikko mainitsi arkun kantajiksi valitut ihmiset, ehdotin että näyttäisimme kyseisille sukulaisille kahdestaan miten nopeasti ja helposti arkun nostaa kahdenkin ihmisen voimin (ja uskokaa pois, kun on nostanut vuosien ajan remontti- ja rakennustarvikkeita isoista kipsilevyistä lattialautanippuihin ja raskaisiin kannatinpalkkeihin, lihakset tottuvat nostamiseen). Mikko totesi kuuden kantajan olevan tarpeen, jotta yhden kantajan kaatuminen tai liukastuminen ei heitä arkkua, jolloin spekuloin sillä, miten Mikon ylen vakavat sukulaiset suhtautuisivat siihen että rakas anoppi kesken viimeisen matkansa luistelisikin alas sitä jyrkkää hautausmaan mäkeä alas saakka. Jos arkku vielä kulkisi yli yhdestä tai parista saattajasta, syytettäisiinkö anoppia (post mortem) yliajosta?

Mikko nauroi ja tunsi olonsa paremmaksi. Moni muu ei olisi tuntenut, mutta koska minun työni ei ole miellyttää ketään muuta, mission accomplished.

Viikon ehkä paras löytö: "--her male horse. It was a good mare--" Tässä on hevosella astetta hankalampi seksuaali-identiteettiongelma.

Tyttöporukka on järjestänyt isot bileet, jossa eräs kertoo siitä kuinka he lakkasivat kyntensä, kokeilivat meikkejä ja "--died our hair--" Olen kuullut paljon syitä siihen miksi hiuksia kannattaa värjätä, mutta tämä kuulostaa aika rajulta vasta-argumentilta.

Päivän musiikkisuositukset:
Verdi: Requiem — erityisesti osat 'Quid Sum Miser', 'Lacrimosa', 'Dies Irae' sekä 'Tuba Mirum', mutta nautin koko teoksesta, kunhan esittäjät ovat tarpeeksi lahjakkaita.
Two Steps from Hell: Starfall (Nero)
Simon Dupree & The Big Sound: Kites (Banzai) Tämä on yhdistelmä 50-luvulla syntynyttä äitiäni ja 60-luvulla syntynyttä aviopuolisoani. Sitä tulee altistuneeksi kaikenlaiselle musiikille.



12.2.2019 (IP)

Mikko kävi hiljattain hakemassa kaksi kymmenen litran ämpärillistä sävytettyä petsilakkaa. Sävyjen piti olla punaruskeita, mutta käytetyssä puussa lopputulos oli, ikävä kyllä, vaaleanpunainen. Toisessa tapauksessa vielä äitelän sävyinen pinkki. No, en koskaan ole väittänyt olevani se terävin kynä penaalissa, mutta en ajatellut nielaista tappiota kahdestakymmenestä litrasta käyttämätöntä petsilakkaa, Mikon lähettäminen valittamaan on aivan turhaa (Mikko ei osaa tehdä valitusta, trust me), enkä voi liikkua kotoa. Otin kylmän rauhallisesti oman luottopuupetsini (vahvan ruskea) sekoittelin ja sain aikaan kaksi täsmälleen oikean väristä, punertavanruskeaa petsiä.

On taas hyvä olla.

Taas amatöörikirjallisuuslöytöjen parhaimmistoa:

Tässä puhutaan ihmisen ulkonäöstä, alkaen hiuksista ja yrittäen viitata partaan ('beard'): "His bear was quite thick--" Jokainen kunnon mies tarvitsee asusteekseen lihavan karhun.

Nainen yrittää iskeä miestä ravintolassa eli 'to hit on--': "She was hitting him--". Jos et saa muuten sopivaa seksipartneria, vanha luolamiestyyli partneria lyömällä sopisi silti jättää kokeilematta.

Tässä taas kuvataan ulkonäköä: "her face was very pail--" Ämpäripäinen nainen. Tämänkö vuoksi suomalaiset jonottavat niitä saatanan ämpäreitä?

"--he suddenly seized to exist--" (vrt. 'cease to exists') Kaappaamalla kiinni esim. sopivasta sähkökaapelista pääsee hengestään. Tai elävästä leijonasta. Vai oliko tarkoitus tarttua kiinni lentoon lähtevään helikopteriin?

“---apologese to him!” Astetta paskempi anteeksipyyntö.

Päivän musiikkisuositukset:
Two steps from Hell: The Purifier (Solaris)
Faith and the Muse: Cantus (Annwyn, Beneath the Waves)
Diary of Dreams: Dead Letter (Nigredo)



7.2.2019 (IP)

Anoppi menehtyi tänään. Mikko kävi onneksi eilen sairaalassa jättämässä jäähyväiset äidilleen (ja useita vierailuja tässä parin kuluneen viikon aikana, vaikka Sisko ei ollutkaan usein tajuissa niiden aikana). Huomaan kuitenkin reaktioeron: Mikko puhuu paljon veljensä kanssa sekä minulle, kun taas itse reagoin oman isäni kuolemaan sulkemalla ulos kaiken ja kaikki.

Vietän seuraavat päivät yrittämällä tukea aviomiestäni surussa.

Päivän musiikkisuositukset:
Two Steps From Hell: Crack in time (Nero)
Diary of Dreams: Painkiller (Panik Manifesto)
Arcana: Chant of the Awakening



5.2.2019 (AP)


Graceful Swan, lahja Mikolta seurustelun vuosipäivänä 2019.


Blue Parrots

Figuriinien oma sivu (Swarovskin kristallifiguriinikokoelma) toimii tavallaan hankintablogina, vaikka en enää viime aikoina ole jaksanut siirtää kuvia tähän blogiin.

Päivän musiikkisuositukset:
Two Steps From Hell: Riders (Classics Vol. 2) Pidän paljon enemmän Classics-albumeiden kakkososasta. Ensimmäinen on OK, mutta kakkosalbumille on koottu suuri valikoima aivan loistavia kappaleita.
Diary of Dreams: undividable (Ego:X)
Sirenia: Seven Sirens and a Silver Tear (An Elixir for Existence)



4.2.2019 (Ilta) Voittoisan kunnian sukupuolielin?

Eräs lähes yhtä kirjallisuusaddiktoitunut ystäväni lähetti ehkä parhaan lainauksen seksikohtauksesta: "--he pierced her with his sword of triumphant glory--" Nauroin niin pahasti että säikäytin poloisen Sonjani ja sain vielä hikankin. Totesin Mikolle, että jos hänellä ikinä tulee minkäänlainen hinku viitata sukupuolielimiinsä voittoisan kunnian miekkana (tai edes tikarina, sapelista puhumattakaan), viskaan kyseisen miehen sängystäni niin korealla kaarella, että useamman metrin päässä olevat huonekalut ovat särkymisvaarassa. Kysyn aivan vakavissani: onko olemassa joku, jolla libido ei laske nollatasolle viittauksesta 'voittoisan kunnian mihin tahansa terävään lyömäaseeseen'? Onneksi olkoon ihan saatanasti.

Yhtä vakuuttavasti voisi puhua triumfanttisen riemun prinssinnakista.

Surkealaatuinen fiktio on parasta juuri näin: jaettuna mahdollisimman monen kanssa.

Muita valikoituja löytöjä viikon varrelta:

"Are you series?" Ilmeisesti tarkoitus oli kysyä onko henkilö vakavissaan eli 'serious', mutta kyllä sarjatuotantoihmisiäkin riittää.

Henkilö kulkee pimeällä kujalla eli 'alley': "He walked down a dark ally--" Mikäli sinulla ei ole käsillä vihollisia, liittolaisten ylitse kulkeminen onnistuu parhaiten jos jalassa on raskaat, niittipohjaiset saappaat.

Henkilön hääpuku on koristettu helmin eli 'pearls': "--embroidered with pears--" Päärynöin kirjaillussa puvussa on etuna mukana kätevästi kulkeva eväsvarasto.

Rangaistusvangin pitäisi kulkea vartijat kantapäillään eli 'at his heels', mutta: "--the guards at his hills--" Jos hahmo olisi ollut nainen, olisi voinut miettiä jotain kukkuloista ja niiden vaikutuksesta vanginvartijoihin, mutta...

Henkilö ei halua vaihtaa suunnitelmiaan eli 'plans: "He did not change his planes--" En ole varma miten tämän tulkitsisi: eksistentialistisena ongelmana, vaihdoksena yhdeltä maaperältä/pinnalta toiselle, vai siitä, vaihtaako joku rikas kusipää lentokoneensa kesken matkan toiseen.

Nainen pelkää ja välttelee miestä ja yrittää sanoa 'scared of him', mutta tämän kirjoittajan mukaan "--she was scarred by him--". No, jos joku aiheuttaisi minulle arpia, välttelisin häntä itsekin.

Päivän musiikkisuositukset:
Two Steps From Hell: Evergreen (Vanquish)
Two Steps From Hell: Fall Of The Fountain World (Vanquish)
Two Steps From Hell: Enchantress (Vanquish) Oikeasti, ostakaa Vanquish. Ihana, ihana albumi!



1.2.2019 (AP) Kunnon suomalaisen talviurheilut

Sanoivat että jokainen kunnon suomalainen harrastaa talviurheilua ja nauttii kirpakoista pakkasista sekä hehkuvan valkoisista hangista, joten uhrauduin itsekin: vaivojani säästelemättä kaadoin itselleni kupillisen teetä ja kävin katsomassa niitä valkoisia hankia talon jokaisesta ikkunasta — jopa toisen kerroksen ikkunoista. Parvekkeille en mennyt, sillä sanoivat ettei mitään extreme-tason talviurheilua tarvitse sentään harrastaa.

Havaintojeni mukaan ulkona on paljon hehkuvan valkoista hankea. Oikeastaan enemmän kuin olisi terveellistä. Pakkasesta ajattelin nauttia seuraavan kerran kun kuljen lämpömittarin ohitse ja muistan vilkaista sitä. Nyt niistä hangista on kuitenkin nautittu ja talviurheilut tämän vuoden osalta suoritettu. Kiitos ja hyvää talvenjatkoa.

Lukaisin välillä kevyenä viihdelukemisena kirjan, jonka pitäisi korjata historian ikivanhoja valeita, virheitä ja väärinkäsityksiä, mutta tässä kirjoittajat toteavat aivan tosissaan, että nk. Laokoon-ryhmän valmisti ylipappi Laokoon poikineen. Kyseessä tosin saattaa olla käännösvirhe, joten tuomitsisin kääntäjän ruoskittavaksi ensin.

Päivän musiikkisuositukset tulevat kaikki Two Steps From Hell'in albumilta 'Vanquish', joka on ollut ehkä paras alkuvuoden ostoksistani, suosittelen suuresti:
Two Steps From Hell: High C's (Vanquish)
Two Steps From Hell: Pegasus (Vanquish)
Two Steps From Hell: His Brightest Star Was You (Vanquish)



30.1.2019 (IP) Terveisiä munituskanan perspuolesta

Henkilö kertoo vanhempiensa kuolleen auto-onnettomuudessa: "They parished in a car crash--" En tiedä ollaanko tässä kunnittamassa, seurakunnittamassa tai vaikkapa hiippakunnittamassa vanhempia onnettomuudessa, mutta samapa se. Saako katsoa?

Päivän toisessa löydössä nainen yrittää kertoa ystävättärelleen miehen taitavista, näppäristä käsistä (dexterous): "He has --- dextrose hands--" Kyllä niissä käsissä varmaan muutakin on kuin rypälesokeria? Hyi.

Kolmannessa tekstipätkässä henkilö yrittää ilmaista tyyppien kävelleen pahimpaan mahdolliseen paikkaan: "They walked straight into the monster's layer". Talvella hirviötkin harrastavat kerrospukeutumista, mutta kieltämättä jonkin hirviön aluskerrastoon marssiminen olisi aika karmiva kokemus. Ellei sitten ollut tarkoitus ilmaista tyyppien tunkeutuneen sisään hirviön munituskanaan, ja se ajatus on mahdollisesti vieläkin häiritsevämpi.

(Mielenkiintoista kirjoittaa kirjoitusvirheistä ja huomata sitten kirjoittaneensa "kolammessa", joka kuulostaa jotenkin siltä kuin joku olisi kaatanut lammen täyteen kolajuomaa tjsp. Kirjoitan suoraan html-koodia notepadilla enkä vaivaudu käyttämään oikolukuohjelmia, joten...)

Päivän musiikkisuositukset:
Two Steps From Hell: Tristan (Invincible)
Metallica: Turn the Page (Garage Inc.) Joojoo, on cover-versio, ja so what? Pikkuveljeni piti Metallicasta penskana, ja altistuin sille jatkuvasti. Tämä ei ollut muistaakseni broidin suosikeissa, mutta omissani kyllä.
Diary of Dreams: The Valley (Nekrolog 43)



29.1.2019 (Ilta) Juusto-orgasmi

Kirjastossa tulee kirjahyllyihin listoja. Alalistat tekemättä, ne varmaan seuraavaksi. Kirjahyllyillä korkeutta 3,10 metriä ja leveyttä 1 m kullakin, valmiina kymmenen hyllyä ja yhteensä niitä tulee 13. Jokaiseen välipaneliin tulee seinävalaisin, joten yhteensä huoneen valaistukseksi tulee 12 + 15 hehkulamppua. Kuten aiemmin sanottu, huone on kokonaan pyöreä ja katto kupolin muotoinen, koko rakenne puuta. Olen varmaankin jo kertonut kuinka paljon rakastan pehmeitä ja lämpimiä sävyjä, kuten ruskeita? Luultavasti olen, mutta sanon uudelleen. Ei, ruskea ei ole suosikkivärini: se on muuten violetti, mikäli se jotakuta kiinnostaa (ei).





Saatamme tosin siirtyä välillä työstämään yläkerran toista vierashuonetta. Ensimmäinen puukuorma tuli viime viikon torstaina, seuraavaa odotellaan.

Mikko ilahdutti käymällä Stockalla. Sain sieltä suuren kimpaleen Bellavitanon Chai-juustoa sekä postista paketin joka sisälsi 600 grammaa tuoretta teetä: oleskelen nyt juuston ja ihanan teen muodostamassa onnelassa, joka sijaitsee tässä sängyssäni teekannun, tietokoneen, kirjan ja juustolautasen välimaastossa. Taustalla soi Thomas Bergersenin Illusions-albumi. Terveisiä sinne muualle vaan.



29.1.2019 (AP)

En ole palannut laulutunneilleni enää vuosiin. Se oli ajanhaaskuuta, vaikka minulla oli hauskaa, ohjaajani oli ihanan kannustava ja optimistinen ja väitti ääneni koko ajan parantuvan, mutta parhaimmillaankin ääntäni voisi käyttää sodan aloittamiseen tarkoitettuna aseena. Ei tarvitsisi muuta kuin marssia Putinin (tai vastaavan, Putinin hyväksymän ja valitseman viranhaltijan) puheille, sanoa terveisiä maan X presidentiltä ja laulaa muutama rivi, ja kohta olisi Venäjä julistanut sodan kyseiselle maalle. Sama pätisi minkä tahansa maan kanssa, eli jos haluatte Ruotsin hyökkäävän Suomeen, ei tarvitse muuta kuin marssittaa minut lauleskelemaan hiukan naapurimaan puolelle. Tosin pistäisin pahemman kerran vastaan, koska laululahjan vastaanottajan ensimmäinen reaktio olisi ammuttaa henkivartijallaan kuula kallooni. Lisäksi Nobelin rauhanpalkinto myönnettäisiin välittömästi aseen käyttäjälle. Rauhan palauttamisesta.

Olen joskus ennenkin kuvannut ääntäni näillä sanoilla: kuvitelkaa aasi ja farmari joka omistaa sen aasin. On jääkylmä talvipäivä, kyseisellä aasilla on hinkuyskä ja farmarilla käsissään valtavan suuri metallinen ruisku. Kuvitelkaa se ääni jonka hinkuyskäinen aasi päästää, kun se farmari antaa sillä valtavan suurella ja jääkylmällä metalliruiskulla sille suuren peräruiskeen. Silloin tiedätte miltä lauluääneni kuulostaa.

Päivän musiikkisuositukset:
Thomas Bergersen: Rada (Illusions)
Christopher Gunning: The Double Clue (Agatha Christie's Poirot - Music From The Television Series)
Faith and the Muse: Chorus of the Furies (Evidence of Heaven)




26.1.2019 (Ilta)

Mikko kävi läpi lp-levykokoelmaa ja etsi jotain kuunneltavaa. Löysi erään miesartistin (jätän nimen mainitsematta kohteliaisuussyistä) levyn ja ilmeeni nähtyään totesi että "-- ja ainakin se osaa laulaa koskettavasti". Vastaukseni oli "kyllä, jos se kosketus on ollut isku vasarasta varpaille ja lauluksi tulkitaan siitä seuraava valitus ja vaikerrus".

Meillä on välillä vähän erilainen musiikkimaku. Mutta kun se mies kuulostaa utaretulehduksesta kärsivältä lehmältä! Kiitos, anteeksi ja hyvää illanjatkoa.

Päivän musiikkisuositukset:
Dmitri Shostakovich: Waltz No. 2 (Jazz Suite) En suosittele mitään tarkkaa versiota: pidän itse hieman nopeampitempoisista tulkinnoista, mutta maun mukaan.
Hans Zimmer: The Citrine Cross (The Da Vinci Code: Original Motion Picture Soundtrack)
Burkhard Dallwitz: Underground/Storm (The Truman Show: Music from the Motion Picture)



24.1.2019 (IP)

Lauma tuttavia on menossa hiihtämään. Hiihtokeskukseen siis, eli sen sijaan että ne sitoisivat jalkoihinsa laudat ja suksisivat niiden päällä paikasta A paikkaan B (vaikka perille pääsisi helpommin esim. autolla, bussilla tai, hitto vie, vaikka helikopterilla), he sitovat jalkoihinsa hieman kalliimmat pulikat ja maksavat hiihtokeskukselle ilosta katkoa raajansa (ja mahdollisesti niskansa) jossain helvetin mäennyppylässä. Raajarikoksi pääsee helpommin, nopeammin ja huokeammin hyppäämällä esimerkiksi portailta, ikkunasta tai parvekkeelta. Tarjoaisin omaa parvekettani kyseiseen tarkoitukseen, mutta idiotismi saattaa olla tarttuvaa.

Kehuivat afterski-ilmiötä, mutta ihminen voi vetää itsensä aika hyvin jurriin kotonakin, ja yhtä hyvin voi jättää välistä sukset, mäen ja lumen. Itse suosin kaakaon, teen ja suklaan yhteisvaikutuksesta tulevaa sokerihumalaa, mutta kullekin halunsa mukaan. Jotenkin hiihtokeskusreissu afterski-iltaan vedoten kuulostaa yhtä loogiselta kuin tyyppi, joka kaipaa mukavaa ja lämmittävää takkatulta ja tuikkaa sen vuoksi tulet ikkunaverhoihin.

Päivän musiikkisuositukset:
Two Steps From Hell: Submariner (Classics, Vol. 2)
Aaria 'E Lucevan le Stelle' Giacomo Puccinin oopperasta 'Tosca'. Oma suositukseni (ja oman levyhyllyni suosikki) on Nicolai Geddan tulkinta, mutta esimerkiksi Placido Domingon esittyskin on yleensä ihana (toki näissä paljon riippuu kapellimestarista).
Vaya Con Dios: Night owls (Night Owls). En ole varma onko tätä koskaan julkaistu CD-muodossa, koska omani on herttaisen vanhanaikainen LP. Tämä oli äidin suosikkeja kun olin kakara.



21.1.2019 (Ilta)

Poloinen Mikko. Selvästi paha päivä töissä, koska mies äyski ja ärähteli kun jotain mainitsin. Kun lopulta huomautin asiasta pehmeästi ja lempeästi ("ei prrkl oo mun vikani ettei sun koodis toimi, stn!"), seurasi anteeksipyyntöjen ja itsesolvausten litania sekä syvän katumuksen vuolas virta. Hetken sitä katseltuani totesin, että sitä tuntee itsensä Joukahaista suohon laulavaksi Väinämöiseksi, tosin yhdellä erolla: tässä tapauksessa se Joukahainen menee itse kuoppaamaan itseään sinne lotisevaan lettoon ja tasoittelee vielä ravat mennessään lapiolla. Kyllä sitä nyt vähemmälläkin katumuksella kai pärjäisi?

Päivän musiikkisuositukset:
Two Steps From Hell: Victory (Battlecry)
Hans Zimmer: Dust (Interstellar soundtrack)
Faith and the Muse: Mercyground (Elyria)



20.1.2019 (Yöllä kello 3 [heräsin juuri, huonoa huomenta])

Historiasta: gööttiläistä historiankirjoitusta ja historiasalaliittoteorioita harrastelevien vouhkaamista netissä ei ole enää edes viihdyttävää kuunnella: se on aivan liian surullista ja noloa. Kuin katselisi idioottia, joka yrittää kiivetä perse edellä puuhun, päätyy nurin niskoin maahan ja huutaa sitten kaikkia osoittamaan suosiotaan koska on päässyt uuteen ja mullistavaan lopputulokseen.

Minulle siis ei todellakaan kannata puhua Suomen muinaisesta suurmenneisyydestä, Kalevalan totuudesta tai ruotsalaisten harjoittamasta historianpimityksestä. Ja BTW, jos haluat tutkia historiaa, niin käy saatana läpi ne lähteentulkinta-, metodi- ja etiikkakurssit ja mielellään pariin kertaan tai pidä vaihtoehtoisesti turpasi kiinni. Ja historiallisen lingvistiikan tutkijat Wettenhovi-Aspalaisittain voisivat vetää muovipussin päähänsä ja jessellä kaulan ympäri kiinni. Kiitoshei.

Kyllä, edelleen univajetta ja seurauksena kaikki ottaa päähän. Mistä ihmeestä arvasit?

Jotta päivä olisi hauskempi edes jollekulle, linkittäkäämme vaikkapa Youtubesta ohjevideo sinfoniaorkesterin istumajärjestyksestä.

Päivän musiikkisuositukset:
Pyotr Ilyich Tšaikovski: Coffee / Arabian Dance (baletista 'Pähkinänsärkijä' / 'The Nutcracker')
Dargaard: Queen of the Woods (Rise And Fall)
Depeche Mode: Freestate (Ultra) [jos joku nyt ei vielä ole tajunnut: kyllä, kuuntelen musiikkia melko laajalta alueelta.]



19.1.2019 (Ilta)

Viime yö jäi vajaaksi ja katkonaiseksi: ensimmäisen herätyksen tarjosi äiti kännykällä, josta olin unohtanut asettaa äänet pois, toisen Mikko, joka sai hälytyksen sairaalaan (anoppi oli saanut aivoverenvuodon: tilanne on ilmeisesti aika paha, vuoto on vakava eikä sitä voi leikata, lääkäri ei ollut optimistinen), ja kolmannen todella kammottava painajaisuni. Olen nyt ollut hereillä reilut 18 tuntia viiden tunnin unipohjalla, ja pääni tuntuu siltä kuin se olisi irroitettu kirveellä, tyhjennetty, tungettu täyteen lasivillaa ja puunlastuja ja kiinnitetty takaisin paikalleen heikkolaatuisella pikaliimalla.

Eli väsyttää.

Päivän musiikkisuositukset:
Hildegard von Bingen - Hymne Cum Vox Sanguinis Ursule Versiculum 1 (Laudes de Sainte Ursule). Tästä on tehty valtava määrä äänitteitä, joista oma suosikkini (ja levy jonka lopulta ostin) on Ensemble Organum / Marcel Peres. Näissä esitystapa vaikuttaa paljon, ja tässä versiossa käytetään suurta kuoroa ja vähemmän soololaulajia kuin muissa löytämissäni versiossa (myönnän että olen omistanut aikojen saatossa viisi eri versiota tästä, mutta tämä yksilö oli ainoa jonka säilytin: muut eivät miellyttäneet korvaani samassa mittakaavassa, kun taas tämä versio saa minut lähinnä hyrisemään mielihyvästä)
Two steps from Hell: Aratta (Classics Vol. 2)
Diary of Dreams: Requiem ( (if) )

Bonussuosituksena: Rainer Herch sekä Victor Borge.



18.1.2019 (IP)

"--I shan't wait for desert." Täytyy myöntää etten itsekään haaskaisi aikaani odottelemalla aavikkoa.

Kun aloitin rakennusprojektin, useampi rakennusammattilainen ilmoitti minulle että on hullu ajatus rakentaa kupolikatto puutaloon (huoneen korkeus kuusi metriä ja lattiapinta-ala 16 m²). Minulle kerrottiin, että kattoa ei saa tehtyä puusta, että kyseisenlaiseen kattoon tarvitaan joko muurari tai muovia, ja että pelkkä yrityskin maksaisi maltaita.

Arvatkaas mitä? Nyt on puutalossa kupolikatto, eikä se maksanut maltaita. Arvatkaa ihan piruuttaan mitä materiaalia siihen on käytetty (vastaus ei ole muovi, kivi, metalli eikä laasti). Ja tässä seuraavaksi näytän näille ammattilaisille hävyttömiä käsimerkkejä — olkaa hyvät.





Katto vaati taakseen tukirakenteen, joka sekin on puuta, höysteenä jumalaton kasa ruuveja, pultteja ja muttereita. Kattolampun halkaisija on noin puolitoista metriä, se sisältää 15 hehkulamppua, painaa julmetusti, ja sen saamiseksi kattoon tarvittiin useita miehiä, paksua köyttä sekä iso ja raskas rakennusteline — lampun kattoonkiinnitys maksoi enemmän kuin mikään muu. Kirjahyllyt ovat WIP, pitäisi ehtiä tilata ne listat sivuille sekä alajuoksun peitteeksi. Sininen ympyrä katossa on viimeistelemätön ilmastointiputken pää.

Päivän musiikkisuositukset:
Two steps from Hell: Star Sky (Battlecry)
Two steps from Hell: Forgotten September (Dreams & Imaginations)
Two steps from Hell: Orion (Orion)



16.1.2019 (IP)

Minulla on ilmeisesti kaksoisolento, koska eräs tuttava väitti kivenkovaan nähneensä minut baarissa. Syy voi toki olla siinäkin, että kyseinen ihminen on todennäköisesti ollut uskomattoman ankarassa jurrissa. Kannattaa jatkossa huomioida, että minut bongaa baarista yhtä suurella todennäköisyydellä kuin Donald Trumpin Mensan jäsenluettelosta. Satun olemaan absolutisti ja krooninen misantrooppi: en voi sietää (etenkään humalaisia) idiootteja, joita baarit ovat pullollaan. Hyvät ihmiset, ajatelkaa nyt loogisesti! Kuinka hyvin uskoisitte muutenkin reippaan, riemukkaan ja ylettömän aurinkoisen luonteeni soveltuvan mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen, saati sitten baarissa kännikalojen seurassa riekkumiseen? Äly hoi...

Päivän kirjoitusvirheaarre: "--he roled her eyes--". Vaikka jättäisimme toisen l-kirjaimen puutoksen huomiotta ja olettaisimme kyseessä olevan silmien pyörittelyn, on aika huolestuttavaa jos mies pyörittelee naisen silmiä. Tässä saattaisi olla tarpeen kutsua poliisi pikaisesti paikalle.

Päivän musiikkisuositukset:
Two steps from Hell: Big Sky (Skyworld)
Sirenia: In Sumerian Haze (At Sixes And Sevens)
Aariat "Noi siamo zingarelle" sekä sitä seuraava "Di Madride noi siam mattadori" Verdin oopperasta La Traviata



15.1.2019 (Aamupäivällä)

Kirjaston kirjahyllyistä on nyt kymmenen valmiina: yhteensä niitä tulee kolmetoista, ehkä neljästoista kapeampi jatkoksi. Hyllytilaa riittää jo hyvin: jokaisessa hyllyssä on korkeutta 3,10 m, tilajaettuna yhdeksään hyllytasoon, jokaisen hyllyn pituus vajaan metrin. Tällä viikolla lähtee taas puutilaus: vihdoin listat kirjahyllyjen etuosiin. Värinä tummempaa ruskeaa kuin hyllyjen punaruskea sävy: rakastan lämpimiä, pehmeitä sävyjä. Samassa kuormassa tulevat materiaalit yläkerran vierashuoneeseen sekä muutamaan muuhun paikkaan.

Lisäksi kirjastoon piti tulla takka jo viime vuoden puolella, mutta muurarimestari tuntuu kadonneen kuin maan nielemänä. Omituista, koska en ole tähän mennessä antanut miespoloiselle työksi mahdottomia tai edes toivottoman haastavia työtehtäviä (mielenkiintoiseksi homma tulee sitten, kun yritän löytää putkimiehen joka suostuu tekemään putkiasennuksen kahden metrin syvyisessä lämmittämättömässä uima-altaassa kahlaten [kuuluvatko sukelluslaitteet putkimiesten vakiovarusteisiin?]).

Päivän musiikkisuositukset:
Two steps from Hell: Allegro Agitato (Nero)
Faith and the Muse: Unquiet Grave (Elyria)
The Moody Blues: Nights in White Satin (tämä on kokoelmassamme vinyylisinglenä, mutta sopivatn cd-levyn löytää kyllä hakemalla)



14.1.2019 (Aamupäivällä) Vika kunnianhimossa

Eräs harrastelijakirjoittaja on kehittänyt näköjään fantasiamaailman, jossa ei ole mitään niin tylsää kuin valtaistuinen perillinen eli 'heir to the throne--': ei ei, tässä maailmassa on "--hair to the thrown--". Se kuulostaa kieltämättä melko mielenkiintoiselta, mutta ei ehkä sellaiselta asemalta josta tuhannet ihmset haaveilevat. On kai elämässä kunnianhimoisempiakin tavoitteita?

Päivän musiikkisuositukset:
Enya: Tempus Vernum (A Day Without Rain)
Two steps from Hell: Sergeant Steel (Solaris)
Johann Pachelbel: Canon D-minor (tämä löytyy noin miljoonalta klassiseslta kokoelmalevyltä, mutta laatu vaihtelee laajasti)



13.1.2019 (Aamupäivällä) Maailman nopein ammatinvaihdos

Tässä on joku yrittänyt kertoa henkilön antaneen sakin ilmi poliisille, mutta: "--he turned us into police--". Mielenkiintoinen temppu kuitenkin. Olisi kiva tietää miten se tehtiin.

Jouduin taas alkuvuodesta lievän ostostelukuumeen valtaan. Sen seurauksena odotan jokaisena arkipäivänä kieli suusta roikkuen ja innosta kihisten, kuhisten ja kiehuen postista pakettia (tai paria). Onneksi postinjakaja ei näe pitkän pihatien päästä toiseen, koska saattaisi olla aika häiritsevää nähdä minun vaanivan kuin raivohullu hyeena valmiina hyökkäämään saapuvan paketin kimppuun ja raatelemaan sen auki. Viikonloput ovat tuskallisia. Paketittomuuskipua täytyy turrutaa sellaisella määrällä teetä, että siihen voisi hukuttaa sian. Tai vähintään puolitoista porsasta.

Päivän musiikkisuositukset:
Two steps from Hell: Heart (Two Steps From Heaven)
Two steps from Hell: African Sunset (Dreams & Imaginations)
La Capella Reial de Catalunya: El Canto De La Sibila II (Offertorium)




12.1.2019 (Aamuyöllä) Toivottavin lopputulos: märkä läiskä

"She shot him a fowl look--" Koska linnun silmä sijaitsee pään sivulla, oletan tämän tarkoittavan outoa tapaa katsoa jotakuta sivusilmällä. Poistaa ilkeyskerrointa, mutta kaikilla ei kerta kaikkiaan ole taitoa ilkeilyyn.

"Will wonders never seize--" Riippuu ihmeestä. Ihmeilläkin voi esiintyä kouristuskohtauksia.

Eräs ystäväni katselee joka vuosi kroonisesti mäkihyppykisoja. En millään käsitä miksi: mitä itua on avustaa sinne korkeaan törökkään puoleenväliin taivaankantta joku tiukassa kumipuvussa keekoileva pakara-antero, ellei sitä ole tarkoitus tipauttaa alas nopeinta ja väkivaltaisinta reittiä? Pääosa niistä tulee ehjänä ja elossa alas, ja sehän pilaa jutusta koko idean.

Olen joskus levoton öisin ja vaeltelen ympäri taloa (joka on jollain tavalla lievä pakkomielle minulle). Tällä kertaa vaeltelin keittiöön, totesin että olisi hyvä käyttää pois paketillinen kananhävyttömiä. Ajatuksena oli tehdä tiikerikakku, ja lopulta päädyin tekemään myös suolaisia pienoispiiraita, joissa on täytteenä kinkkusuikaleita, aurajuustoa ja sipulisilppua sekä päällä juustoraastetta. Herkullista, mutta aika erikoista kello neljän jälkeen aamuyöstä.

Päivän musiikkisuositukset:
Hans Zimmer: 160 BPM (Angels & Demons soundtrack)
Pink Floyd: High Hopes (The Division Bell)
Antonin Dvorak: Yhdeksäs sinfonia (aka 'New World Symphony', jos haluatte etsiä esim. youtubesta tai palvelusta)




11.1.2019 (Yöllä)

Se tunne, kun postissa tulee kirjapaketti. Tai kaksi. Sekä taas yksi Two Steps From Hell'in levy. Ah, bliss.

Eräs suuria ilojani on vanha, mekaaninen automata-kaappikello:




Paristokäyttöiset kellot saattavat olla melko vaivattomia, mutta mikään ei voita vanhaa, vedettävää mekanismia. Kyseisen laitteen erikoisuus on toisessa kuvassa paremmin näkyvä laiva, joka keinuu aalloilla koneiston käydessä.

Päivän musiikkisuositukset:
Two steps from Hell: Portals Over Earth (Solaris)
Hans Zimmer: Coward (Interstellar soundtrack)
Diary of Dreams: Rumours About Angels (One of 18 Angels)



10.1.2019 (Aamu [en ole taaskaan mennyt nukkumaan])

Saatan olla hieman sadistinen huvittuessani siitä, kun ihmiset eksyvät jostain syystä talossa. En ymmärrä miksi: onhan se toki iso, mutta huoneet ja oviaukot ovat suuria ja jokainen huone selkeän erilainen. Jostain syystä joidenkin tuntuu olevan yllättävän vaikeaa navigoida sisätiloissa. Ei kaikkien, mutta sitä tapahtuu yllättävän usein nykyään.

Vakiosähkömies on jäämässä eläkkeelle. Olen saattanut lahjoittaa useamman kuin muutaman harmaan hiuksen miespahan päähän hulluilla suunnitelmillani. Toisaalta puolustaudun sillä, että kun hän alunperin teki sähköpiirrokset, varoitin että niitä ei kannata tehdä kauhealla tarkkuudella ja paatoksella, koska niitä joutuu vielä muuttamaan. On joutunut. Karkean arvion mukaan viitisentoista kertaa muutaman vuoden aikana.

Kirjapinosta löytyi kirja nimeltä 'Levysepän Levitysoppi'. Epäselväksi jää se, miksi levyseppä pitää levittää, mille alustalle ja millä välineellä. Voiveitselläkö?

Jos kirjoitan englanniksi "an egg froze to my sink", kuulostan idiootilta. Jos kirjoitan suomeksi "muna jäätyi tiskialtaaseen," kuulostaa siltä kuin olisin tehnyt jotain perverssiä ja kivuliasta. Ehkä olisi parempi jättää kirjoittamatta? Ei, älkää hitossa kysykö mitä tein.

Päivän musiikkisuositukset:
Thomas Bergersen: Children of the Sun
Nick Phoenix: Imperia (Speed of Sound)
Leonard Cohen: Take this Waltz (I'm Your Man)



9.1.2019 (Ilta)

Sanat 'peel' ja 'peal' tuntuvat menevän sekaisin aika monelta. Pari esimerkkiä: "--she was so sunburnt her skin was pealing." The pain, the pain, aaaargh! Samassa kategoriassa myös "I want you to peal this dress off me--". Voin keksiä kymmenkunta parempaakin tapaa riisua se saatanan kolttu.

Päivän musiikkisuositukset:
Two steps from Hell King's Legion (Dynasty)
Thomas Bergersen: Dragonland (Sun) (tämä on muuten kännykässäni herätysäänenä)
Ego Likeness: You Better Leave the Stars Alone (Where's Neil When You Need Him?)



7.1.2019 (Ilta)

Aiemmasta kommentistani "angry mop" tuli mieleen useitakin muita moppityyppejä:
-Goottimoppi (väriltään musta, ja sillä puhdistetaan veriroiskeita lattialta)
-Punk-moppi (Jäykät ja räikeän väriset harjakset seisovat pystyssä, sekoitetaan helposti katuharjaan)
-Juppimoppi (runko kullattu, koristettu jalokivin, pää erikoisluomukuitua ja hintalapussa neljä numeroa)
-Suomalainen perinnemoppi (hitot näistä uudenaikaisista kaupan mopeista! Minä luuttuan saunan jälkeen lattialle kännissä jättämäni oksennukset metsästä haettuun oksaan pellavalangalla sidotulla vanhalla laudeliinalla, perkele!)

Huomasin suhtautuvani ongelmanratkaisuun perustavan erilaisella tavalla kuin Mikko. Esimerkkinä esine, joka on liian kaukana jotta ylettyisit siihen paikalta jossa istut. Mikon ongelmanratkaisukeino on nousta ylös, kävellä esineen luokse, ottaa se ja palata istuimelleen, kun taas omaa ratkaisuni on ottaa jokin toinen esine ja käyttää sitä vetääkseni toisen esineen käden ulottuville (mikäli kyseinen esine ei ole hajoamisriskissä tai sisällä esim. nestettä).

Toinen ongelmanratkaisukeino jota kumpikin käyttää on aivan mahdoton sadattelu: tätä tapahtuu etenkin tietokoneiden kanssa töitä tehdessä. Erityisen karkeaa kuultavaa jos useammalla kuin yhdellä henkilöllä on tätä ongelmanratkaisukeinoa vaativa ongelma. Välillä tämä ratkaisukeino kulminoituu ratkaisukeinoon numero kolme, joka johtaa tietokoneiden ja/tai muiden laitteiden pikaiseen ilmalentoon ulos lähimmästä ikkunasta, joka on joko avattu etukäteen tai mahdollisesti ei. Ikävä kyllä kyseiset tapaukset ovat harvinaisia ja spontaaneja: jos ja kun ongelmanratkaisijat ovat korkeammalla kuin ensimmäisessä kerroksessa, ongelmanratkaisutapahtumiin voisi myydä pääsylippuja.

Loogisin ja paras ratkaisutapa on tietysti vanha, koeteltu ja hyväksi todettu: "Hei sinä siinä. Ratkaise tämä ongelma, kiitos. Nyt ja heti."

Päivän musiikkisuositukset:
Kitaro: Linden
Two Steps From Hell: Northern Pastures
Mediæval Bæbes: Averil



7.1.2019 (Yöllä)

"--tales about elves and trolls and gobelins--" Vaarallisimmat seinävaatteet asuvat maan alla.

(Jos joku ei tajunnut, nämä englanninkieliset löytöni ovat poimintoja amatöörifiktiosta, jota löytyy verkosta. Joskus pelkkiä typoja, useimmiten kieli- tai sanavirheitä, ja ne huvittavat minua loputtomasti)

On aina ollut vaikeaa puhua omanikäisteni kanssa. Kun olin teini-ikäinen, äiti väitti, että homma muuttuisi helpommaksi kun aikuistuisin. Se ei pitänyt paikkaansa: nyt, kun lähestyn neljääkymppiä yhtä uhkaavasti kuin Titanic jäävuorta ja yhtä arvokkaasti kuin yksijalkainen sorsa kuralätäkköä, minun on edelleen helpompi keskustella viisi- tai kuusikymppisten kanssa kuin yrittää puhua nelikymppisille tai, jumalat auttakoon, sitä nuoremmille. Päästäni puuttuu jokin palikka joka saisi aikaan kaveruuden ja luottamuksen tunteen oman ikäluokkani kanssakansalaisiin: jos huomaan tulevani läheisemmäksi jonkun kanssa, päädyn pakittamaan nopeammin kuin poliisien joulujuhlaan vahingossa osunut itsensäpaljastelija. Se on vaistomaista ja automaattista.

Rakastan ystäviäni, mutta välillämme on aina tarkka, tiukka raja, jota en voi ylittää, ellei kyseinen henkilö ole minua selkeästi vanhempi. Voin kommunikoida ikäisteni kanssa, mutta teen sen mieluiten kirjoittamalla ja etäältä: sosiaalisempi kanssakäyminen johtaa väsymykseen ja masennukseen. Jostain syystä se päässä oleva palikka sanoo, että ihminen on turvallisempi jos hän on vähintään kymmenen, viisitoista vuotta vanhempi. Mutta mitä käy sitten, jos eläin kauhean vanhaksi eikä ole enää ketään johon uskaltaisi luottaa?

Päivän onnenhetket: kuumaa teetä, Two Steps From Hell'in albumi 'Legend' sekä P. G. Wodehousea. Huomena samaa, mutta Wodehousen sijaan Neil Gaimania ja jotain muuta musiikkia. Kenties Mozartin Requiem (joka on edelleen aarre. Olen rakastanut kys. teosta siitä asti kun olin kolmetoista ja valvoin kahteen asti aamuyöllä kuullakseni sen radiosta).

Päivän musiikkisuositukset:
Christopher Gunning: The Hollow main theme
Two Steps From Hell: Undying Love (kuoroversiona, kiitos, extended-versio on paras)
Two Steps From Hell: The Colonel



6.1.2019 (Yöllä)

Tässä on ollut kyse pelkästä yhden kirjaimen poisjäämisestä, ja se on ymmärrettävää, mutta lopputulos on silti mielenkiintoinen: "--he sat down in the visitor's hair--". Ja juuri kun olin kirjoittanut omien hiusteni päälle istumisesta! Täytyy silti sanoa, että aika perhanan ikävä tapa istua vierailijan hiuksiin — muista karvoista puhumattakaan?

"--while an angry mop raided their house." Uusi kauhu- tai rikoselokuva nimeltä 'Lattialuutun Kosto'? Pystyn kuvittelemaan kuinka ihmispoloiset onnistuvat pakenemaan ennen kuin saippuavesi alkaa virrata ja vaahtopärskeet sotkevat seinät ja katon.

Päivän musiikkisuositukset:
Christopher Gunning: To the Lakes
Thomas Bergersen: Merchant Prince



5.1.2019 (Yöllä)

Jätin viime vuonna paljon sanomatta ja kirjoittamatta. Ehkä tärkein niistä oli isän kuolema. Isä siis kuoli toukokuun lopulla kotonaan. Alunperin arvelimme syynä olleen isän aiemmin leikattu keuhkosyöpä, mutta kuolinsyyksi varmistui alkutalvesta veritulppa, joka oli tappanut nopeasti ja yllättävästi: tulppa oli lähtenyt aiemmin katkenneesta jalasta, jota isä ei suostunut harjoittamaan lääkärin ohjeiden mukaisesti. Kaikesta päätellen lähtö oli nopea ja melko kivuton, mutta se ei tehnyt hommasta helppoa. Omaan tapaani reagoin eristäytymällä täysin kaikesta ja kaikista ja olemalla puhumatta kenellekään viikkokausiin. Isän tuhkat haudattiin omaan metsäämme. Hautajaisia ei järjestetty: ajatus läheisen kuoleman juhlimisesta on minulle lähinnä makaaberi, eikä äitiä ja Toniakaan ajatus innostanut yhtään enempää.

Emme olleet koskaan erityisen läheisiä, mutta asia oli silti melko arka, enkä halunnut puhua kenellekään asiasta. En halua sitä vieläkään: surunvalittelut yksinkertaisesti ärsyttävät, enkä kaipaa minkäänlaista terapiaakaan. Kieltäydyin perinnöistä kokonaan ja jätin sotkun muiden käsiin. Lisäksi isänpuoleisen isoäidin pitkälle edennyt Alzheimer aiheutti ongelmia ja lisästressiä, koska isoäiti unohti jatkuvasti isän kuolleen ja aina puhuttuaan äidin kanssa soitti hysteerisenä minulle varmistaakseen onko isä todellakin kuollut. En ole vieläkään varma muistaako isoäidin isän kuolleen jo: lopetin puheluihin vastaamisen.

Lisäksi äidiltä löydettiin suusyöpä (ja leikattiin ja saatiin pois), ja oma syöpätestini antoi epäselviä tuloksia (seuraavat kokeet helmikuussa). Olen myös kärsinyt yli vuoden ajan univaikeuksista: pahimmalla kerralla taisin valvoa 29 tuntia putkeen lukien kroonisesti, saatoin nukkua kahdesta viiteen tuntia yössä ja sitten valvoa taas vuorokauden verran. Tilanne ei ole enää aivan yhtä paha, mutta saatan vieläkin valvoa 18-20 tuntia ja nukkua sitten parista tunnista kymmeneen, riippuen väsymysasteesta.

En yleensä näytä sisustuskuvia, mutta teen taas poikkeuksen. Tämä kuva on talon pienimmästä huoneesta, pienestä ylähallista josta laitoimme seinät uusiksi samalla kun paransimme eristyksiä. Kuka muka väitti että panelit pitää laittaa joko pystyyn tai vaakatasoon, tai että seinäpinnan pitää olla yksivärinen? Bah, tylsimykset.



(Kyllä, olin modernilla tuulella piirtäessäni.)

Lopuksi voisin antaa muutamia musiikkisuosituksia (en viitsi linkittää esim. Youtubeen tai muuhun palveluun. Etsikää itse tai ostakaa levyt.)
Two Steps From Hell: The Fire in Her Eyes (albumilta Orion)
Two Steps From Hell: Exodus (albumilta Nero)
Two Steps From Hell: Talia's Theme (Colin Frake On Fire Mountain)
Two Steps From Hell: Skyworld (Skyworld)



4.1.2019 (Yöllä, tai aamuyökö nyt on) Montako ihmistä tarvitaan syömään aavikko?

Taas kerran: hehmot istuvat ruokapöydässä kunnes "--and the desert was brought out--". Onko tänään tarjolla Saharan, Kalaharin vai kenties Mojaven aavikko, ja pitikö se syödä kokonaan? Lisäksi haluaisin tietää senkin, millä välineillä aavikko kuljetettiin pöytään.

Hieman odottamattomampi löytö: "--asswell." Kaiketi kirjoittaja on halunnut kirjoittaa "as well", mutta nyt tuossa on kaivo ja kaivossa joko aasi tai perse. Päättäkää itse kumpi. Ja kenen.

Amatöörikirjoittajat tuottavat odottamattoman paljon iloa.

Kello on 7:50. Saattaisin vaikka mennä jossain välissä nukkumaankin. Piti vaan sanoa hiuksista. En ole tavannut edes läheisimpiä ystäviäni kuin pariin otteeseen yli vuoden aikana, mutta vaihdoin kuulumisia puhelinkonferenssin kautta: yksi heistä äkkäsi yllättäen, (ja huomio, useamman vuoden tuttavuuden jälkeen!) että "Katte, mitä hittoa, sullahan on älyttömän pitkät hiukset?!" Asia tul kys. henkilölle yllätyksenä: tapaan pitää hiuksia kurissa isolla ja jäykällä haisoljella, koska mikään muu ei kerta kaikkiaan toimi. Jos niitä yrittää ähertää kampaukselle, ne irtoavat siltä puolessa tunnissa, ja jos niitä pitää irti, ei voi tehdä käsillään mitään, ellei halua hiusten päätyvän kaikkeen mahdolliseen: petsitölkkiin, lakka-astiaan, tiskiveteen... ja auta armias jos satut kyykyistymään lattialle ja nousemaan huolimattomasti ylös: jokainen pitkähiuksinen ihminen tottuu siihen että joskus hiukset juuttuvat selän taakse, ja oikein pitkien hiusten kanssa niiden päälle istuu vahingossa, mutta olen itse huomannut että on erinomaisen noloa päätyä seisomaan omien hiustensa päälle. Siitä päätyy pää edellä lentoasemissa permantoon ja tuntee itsensä erinomaisen aasimaiseksi. (Ilman kaivoa).



3.1.2019 (Yöllä) Herkullinen hiekka-aavikko

En tule kirjoittaneeksi juuri mitään koneella nyt, kun olen koukuttautunut takaisin rakkaisiin käsinkirjoitettuihin päiväkirjoihini, lukemiseen ja remonttiin sekä vanhaan tuttuun krooniseen misantropiaan ja ihmisten välttelyyn. Muitakin projekteja riittää: yhtenä esimerkkinä Fågeltorpin kirjastotietokanta, johon hitaasti vien kaikki kokoelmasta löytyvät kirjat. Tällä hetkellä kannassa on n. 2100 kirjaa, eli ei kaikkea (kirjoja on noin 3000 ja päälle tiedelehdet ym. periodijulkaisut), mutta se on melko näppärästi selattavissa esim. kännykän perusselaimella tai suoraan koneelta. Jos joku haluaa pääsyn kantaan, laittakoon mailia, harkitsen tapauskohtaisesti. Huomautan kuitenkin, että Fågeltorpin kirjastosta ei saa lainata kirjoja kukaan, mistään syystä.

Joku väitti että minulla on pakkomielteinen suhde kirjoihini. Luultavasti totta.

Lisää teksteistä löydettyjä aarteita:

Henkilö syö purjolla maustettua keittoa: "Oh, I added some leaks--" Kulta pieni, soppalautasen ei kuulu vuotaa.

Toinen henkilö on naamioitunut: "He was mascarading--". Liittyykö tämä jollakin kummallisella tavalla ripsivärin häiritsevään liikakäyttöön?

Lääkäri tunnustelee potilaalta pulssia: "-- he held her wrist and felt a steady pule beating--" Sä tunsit MINKÄ?!

Henkilö antaa keitto-ohjeita ja neuvoo että keittoa ei tule lämmittää yli 1528°C tai kattila saattaa pilata keiton. Voisko joku laskea tälle tyypille sen, kuinka monessa sekunnissa noin kolmen litran kattilasta vihanneskeiton vesi höyrystyy lämpötilassa joka sulattaa metallia? Mutta ehkä tämän tyypin mielestä 1527°C lämpötilassa keitosta tulee just sopivan tujakkaa.

Tyyppi pääsee perille pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen: "--we bearly made it---" Kuulostaa siltä, että tyypit vaikeuttivat matkantekoaan kulkemalla nelinkontin, murisemalla ja kiipeilemällä vastaantuleviin puihin sekä syömällä haaskoja ja metsämarjoja. Mutta kai on niitä oudompiakin tapoja matkata. Ehkä.

Tyypit heräävät "--in a tangle of bonded limps." ...Täh?

"---when King Author ruled at Camelot--" Joku uskoo kertojista liikoja. Älkää kertoko Merlinille tai Lancelotille että valta on vaihtunut.

"--he wanted to touch her bear skin--" Kyseinen leidi saattaa kaivata epilaattoria tai muuta vastaavaa laitetta.

"--I am the gaurdian--" Olet mikä?

Sitä paitsi sekoaminen sanoissa 'desert' ja 'dessert' on yllättävän yleistä. "Haluatko seuraavaksi nauttia aavikkoa" tai "tuonko autiomaan pöytään?" tai jopa "olipas herkullinen hiekka-aavikko" ovat hyvin yleisiä löytöjä, mutta harvemmin törmää päinvastaiseen tapaukseen. Kieltämättä "the Sahara dessert" eli "Saharan jälkiruoka" kuulosti mielenkiintoiselta, vaikka mansikka-aavikko voisi olla kieltämättä aika uniikki kokemus. Mielenkiintoisin saattoi silti olla lause "--the place was desserted". Mitä helvettiä, heittelikö joku kermavanukkaat ja vohvelit seinille ja suttasi mansikkahillolla ikkunat, ja jos, niin miksi hitossa? Eräs ystävä huomautti että hänet voisi mielihyvin jälkiruoittaa ("desserted", ja kyllä, julistan jälkiruoittamisen virallisesti päteväksi verbiksi), mutta minusta se kuulosti lähinnä seksileikiltä, ja voin todeta että ruoan käyttö vuoteessa on tahmeaa ja johtaa kauheaan lakanapyykkiin sekä pahimmissa tapauksissa uuden petauspatjan hankintaan: älkää suotta, hyvät ihmiset, se vadelmahillo maistuu ihan hyvältä syötynä lusikalla astiasta.








Päiväkirja vuonna 2003
Päiväkirja vuonna 2004
Päiväkirja vuonna 2005
Päiväkirja vuonna 2006
Päiväkirja vuonna 2007
Päiväkirja vuonna 2008
Päiväkirja vuonna 2009
Päiväkirja vuonna 2010
Päiväkirja vuonna 2011
Päiväkirja vuonna 2012
Päiväkirja vuonna 2013
Päiväkirja vuonna 2014
Päiväkirja vuonna 2015
Päiväkirja vuonna 2016
Päiväkirja vuonna 2017
Päiväkirja vuonna 2018